Höpinää

Kuten viime postauksista ootte voineet lukea, olen laihtunut. En odota sitä hetkeä kun äiti kuulee seuraavassa punnituksessa lääkärin huolestuneet kommentit. Äiti alkaa taas syyttelemään itteään, sama virsi joka kerta:" Ilmeisesti mä en vaan osaa pitää susta huolta. Nyt on pakko vaan tsempata, otetaan vaikka nutrit takas."

Iskä kävi eilen pitkästä aikaa kotona. Se tuli mun huoneeseen ja yritti puhua mun kanssa, mä en osannut vastata enkä keskustella mistään. Iskä yritti niin kovasti puhua, turhaan. Mä oikeasti haluan puhua sun kanssa iskä, mutta mä en osaa enään. Ennen meillä oli niin paljon yhteisiä juttuja ja vitsejä ettei varpaat ja sormet riittänyt laskemiseen. Nykyään ei yhtään. Mä oon pilannut meidän suhteen. Miksi mä en osaa enään keskustella mun iskän kanssa? Anna anteeksi.

Oon viime aikoina saanut skipattua lounaan tai illallisen, mutta huomenna en. Ja huominen on rankka päivä syömisten suhteen, koska jos yökylä kaverin kanssa toteutuu niin kalorit tulee olemaan yli 2000. Yritän olla ajattelematta huomisen kaloreita (ja loppuviikon), mutta se on vaikeaa. 

Laihdu laihdu laihdu

Vielä kilo niin oon siinä painossa missä terkkari teki lähetteen klinikalle. Kyseisen kilon jälkeen pudotan vielä lisää. 

Eilen oksensin pitkästä aikaa, se oli kamalaa. Lupasin itelleni eilen etten enään koskaan oksenna ja en oo tänään oksentanut. En halua enään oksentaa koskaan, hyi! Yritän nyt vaan unohtaa sen ja jatkaa elämää eteenpäin.

Tänään syömiset on mennyt ihan ok. Toivon että huomenna ois paino laskenut mutta tuskin. Turhauttaa kun se on pysynyt samana tiistaista lähtien. 

Huomenna nään kaveria jos suunnitelmat pitää, mennään kahville. Jos se haluaa lounasta niin mä en ota. Illemmalla nään ehkä mun sukulaista ja me mennään illalliselle, jos me siis nähään. Jos me nähään niin kyllä mä aijon syödä illallista koska se olis mun päivän ainoa lämmin ateria. 

Suunnittelin huomisen syömiset:

Aamupala: Tee maidolla (jos on pakko syödä jotain niin smoothie / smoothiebowl)
Lounas: Rasvaton latte
Illallinen: Joko ravintolassa tai kotona
Jos on pakko saada välipalaa yms niin hedelmä tai raakapatukka

Lisää lisää lisää

Vielä kaksi kiloa niin oon siinä painossa missä mun anoreksia "löydettiin". Sen jälkeen vielä kolme kiloa jos mahdollista. Ei tule onnistumaan klinikan ja äidin takia. Nuo kaksi tekijää on niin vaikea selättää, mahdottomia. En tiedä saanko edes näitä kahta kiloa pudotettua noiden tekijöiden takia. Äiti ja klinikka on tarkkasilmäisiä haukkoja, kyllä ne huomaa. Jos syömishäiriöklinikkaa ei olisi mun kohdalla, saattaisin jopa onnistua pudottamaan 5 kg. Mutta klinikka ja äiti täydentävät toisiaan todella hyvin.

Mä pääsisin ekaa kertaa risteilemään kaverin kanssa, ilman huoltajaa. Suunniteltiin jo miten biletetään, juodaan, shoppaillaan ja pidetään yksinkertaisesti hauskaa. Mutta sitten tajusin. Seuraavalla punnituskerralla huomataan mun painon pudonneen > äiti sattumalta kertoo risteilystä kun lääkäri kysyy kuulumisia > "Päästäisittekö tyttönne tossa kunnossa vahtimatta risteilemään?!?? Syömishäiriöinen ei saa syödä yksin varsinkaan ulkomailla, se on liian iso vastuu!" > risteily perutaan. Pelottaa. Mun kaveri ja minä tultaisiin niin surullisiksi, ollaan suunniteltu tätä jo kauan. Haista paska klinikka ja lääkäri.

Söin äskön paljon lounasta koulussa. Tyhmä.

-1kg

Paino pudonnut maanantaista kilon. Tuntuu oudolta ja inhottavalta, mutta samalla tekee mieli puskea eteenpäin. 

Miksi mun pitää kärsiä tästä taudista? Mä en jaksa enään. Mä en ole tarpeeksi vahva, vai olenko? Tarpeeksi vahva parantua vai jatkaa eteenpäin? Molempia? No kumman tien valitset? Mä en tiedä.

Pakko laihtua

Tein itselleni tavoitteen laihtua n. 4 kg jouluun mennessä. Pakko onnistua. Mä pystyn siihen. 
Tänään klo 15:00 syömishäiriöklinikalle, mutta sen jälkeen alotan. 

Tässä mun suunnitelmat:
- Vältä pastaa, makaronia ja riisiä (korvaa ne ottamalla enemmän kasviksia) Jos on pakko ottaa esim riisiä niin ota vähän! Max 1dl
- Enemmän marjoja kuin hedelmiä
- Ei juustoa
- Ei jogurtteja yms, ainoastaan 1% viili ja rasvaton maitorahka
- Juo vettä paljon
- Kevyttä liikuntaa (kävelyä, pieni hölkkä)
- Älä skippaa aterioita aamupäivällä, iltapalan voi.
- Keskity syömiseen, älä katso telkkaria / lue
- Käy vaa'alla joka päivä
- Ruokapäiväkirja
- Kalorit päivässä alle 1400
- Käytä nutrilett pirtelöitä silloin tällöin

Esimerkki päivä (arkisin aamupala on pienempi):

Aamupala:
- 2 dl puuroa, 1,5 dl marjoja / 1 dl mehukeittoa
- Kuppi kahvia tai teetä + 1 dl maitoa

tai

- 1 weetabix marjoilla, alle puol dl maitoa
- Tee puol dl maidolla
- Hapankorppu raejuustolla / tomaatilla

Lounas:
- Enemmän kasviksia ja salaattia kun ruokaa
- Mittaa ruoka jos mahdollista
- Keittoa n. 3 dl

Välipala (jokaiseen kuuluu kahvi/tee maidolla)
- Viili
tai
- Proteiinipatukka (alle 200kcal)
tai
-Hedelmä ja riisikakku
tai
- Mehujää
tai
- Tikkari / läkerol aski / pieni karkkiaski

Illallinen 
- Sama kuin lounas
(mieluiten keitot & salaatit lounaalla)

Iltapala: 
- Viili ja hapankorppu kasviksilla
+ tee maidolla
tai
- Pikapuuro mehukeitolla
+ tee maidolla

Suunnitelmia

Pahoittelut siitä etten tullut kirjoittamaan, unohdin. Tämä päivä meni ahmiessa joten sain motivaatiota palata takaisin ruotuun (tää viikko mennyt hyvin syömisten suhteen, 800-1300 kcal).

Suunnittelin seuraavan kauppareissun listan:
- Raejuustoa paljon
- Pakastevihanneksia
- Säilykehedelmiä (vähäkaloriset)
- Reippaasti alle 200kcalin pirtelöjauheet
- Läkerol yms alle 100kcalin pastillit
- Bon bon tikkarit
- Mehukeitot
- 1 kcalin mehut
- Pakastevihannekset
- Viili
- Maitorahka
- Dietti keittojauheet
- Riisikakut

Vaaka pitäisi hankkia. Maanantaina seuraava käynti klinikalla, en odota. Haluaisin painaa 39 kg mutta tiedän etten koskaan tule painamaan sen verran. Mun läheiset on niin tarkkoja joten se olisi mahdotonta. Mulla ei ole siis mitään tietoa paljon painan ja siksi mun on pakko saada se vaaka.

Missä oot ollut?

Niin, mistäs sitä alottaisi. On kulunut tovi siitä kun viimeksi kirjoitin. Ja on tapahtunut ihan todella paljon kaikkea, en varmaan saa kerrottua kaikkea tähän. Ensinnäkin, olen ikävöinyt tätä blogia paljon. Mulla ei ole vaan ollut rohkeutta palata takaisin. Tää blogi on ollut todella iso osa mun syömishäiriötä, täältä mun anoreksia alkoi. Tässä blogissa on tietynlainen kuri, ja motivaatio laihtua. Kun mä tulen tänne mulla on sellanen kurinalainen olo. Ja se on kadonnut multa osittain, siksi en ole uskaltanut palata tänne. 

Mun hoitajat luuli että mulla meni hyvin. Äiti ja minä molemmat vakuuteltiin niille kahdessa vikassa käynnissä että mulla menee tosi hyvin, näitä käyntejä vois harventaa vaikka niin, että näitä olisi kerran kuukaudessa? Se oli niille okei ja olivat täsmälleen samaa mieltä siitä, että mä olen todella hyvin tervehtynyt. Olin oikeastaan itsekkin siinä vaiheessa aika itsevarma:" Hei mullahan menee aika hyvin." Tätä jatkui jonkunaikaa. En laskenut kaloreita ja söin aikalailla mitä halusin. Mutta se alkoi kyllästyttämään, toden teolla. Päätin palata takaisin kalorilaskurin maailmaan ja tästä on ehkä pari viikkoa? Söin joku 700-900 kaloria päivässä viime viikolla ja mun äiti on todella tarkkasilmäinen ja se tajus heti että nyt mennään taas alamäkeä. Nyt viime päivinä se on palannut siihen mitä mun "recoveryn" alkupäivinä oli: annostelee ja tekee mulle illallisen & iltapalan. Nyt kalorit on ollut parin päivän ajan n. 1030-1050, eli liikaa. Mua ahdistaa ihan todella paljon koska oon niin lihava. Mun kroppa ei laihdu ei sitten millään ja se taitaa johtua siitä että en liiku enään yhtään. Ainoastaan kävelen bussipysäkille ja siinä se. Pitäis alottaa se lenkkeily taas, vaikka heti huomenna. 

Äiti ehdotti myös eilen ekaa kertaa että alkaisin taas juomaan nutreja. En oo juonut niitä moneen kuukauteen ja tyrmäsin ehdotuksen heti, onneksi se ei ottanut sitä esille enään. Iskää en oo nähnyt pitkiin aikoihin ja eikä se muutenkaan hirveesti pidä yhteyttä niin se tiedä näistä kuvioista oikein mitään. 

Huomenna ajattelin aamulla mennä lenkille / kävelylle. Äiti menee huomenna käymään risteilyllä (tulee sunnuntaina takas) eli oon huomenna iskän ja veljen kanssa. Toivon että saisin syötyä vähemmän iskän seurassa joka voi hyvinkin olla mahdollista, jos pidän vaan itsekuria yllä. Iskän kanssa on se hyvä puoli ettei se pyydä syömään, mutta jos se pyytää niin se meinaa kaikkea "ihania" kiellettyjä ruokia kuten nugetteja, suklaata, jätskiä yms ja sitten sorrun.. Sen takia aijon heti huomenna tehdä sille selväksi että tehdään kunnon kotiruokaa, piste. Tuun postaamaan huomenna jos syömiset menee hyvin. En tiedä lukeeko kukaan tätä blogia, mutta tervetuloa seurailemaan jos tämä tästä lähtisi uudestaan liikkeelle.

Rasvaa rasvaa

Pakko tulla avautumaan. Ollaan tekemässä illallista ja ehdotin että tehtäisiin kookoskasvis wokkia ja mä oon aina tehnyt sen näin: purkki kookoskermaa, curry tahnaa, tomaattipyrettä, kasvismix pussi, mausteita, sipulia. Mutta nyt mun iskä haluaa tehä sen ja se aina tekee ison määrän ruokaa kerralla, joten sillä on käytössä sellanen about 5 litran kattila. Noh se laittaa ihan hirveän määrän öljyä sinne kattilaan, varmaan joku puol litraa, 4 kookoskerma purkkia, kalakerm
a kastiketta (???) ja kaikkea muuta. Aloin panikoimaan ja mun oli pakko häipyä sieltä keittiöstä. Tulin mun huoneeseen ja romahdin lattialle itkemään, mä vaan haluan kuolla. Tää on ihan hirveää. 

Oon syönyt tänään 2 leipää juustolla ja tomaatilla sekä pienen lasin jääteetä. Mun vanhemmat tuli vasta äskettäin joten valehtelin, että söin lounaan, mutta tällä hetkellä mua ei haittaa mun valehtelu koska tää illallinen on niin kamala.. En pysty tähän, ja muutenkin se ruoka on varmaan 1000 kertaa pahempaa kun se versio minkä mä teen.

Oon syönyt eilen ja toissapäivänä pizzaa pizzeriasta ja eilen söin karkkia pizzan lisäks, mutta sekään ei riitä äidille, kuulema pitäisi lihoa 5 kg. Äiti myös haluisi että alkaisin taas juomaan nutreja, mutta en oo vielä joutunut juomaan niitä (en oo juonu niitä reippaasti yli kuukauteen)  Huoh tää kaikki on niin stressaavaa.. Sekin ahdistaa paljon etten oo vieläkään hankkinut kirjoja kouluun & mun uus koulu on liian pitkän matkan päässä joten sekin asia pitää puhua sen rehtorin kanssa.. Sitten myös toinen asia painaa mieltä, että mun kaveri rikkoi mun puhelimen eikä suostu maksamaan sitä hintaa (150e) vaikka ehdotin että voitaisiin maksaa puolet.. Nyt joudun omasta pussista maksamaan kaiken, ihan helvetin kiva. Ja tää ystävä on kaiken lisäks mun paras kaveri.. Ja hei kaiken tän kukkuraks mun pyörä varastettiin, jes! Ihana elämä.

Hirveästi sanottavaa niin kaikki tulee tollasena pötkönä ja aiheet heittelee laidasta laitaan, pahoittelut siitä. Pitäisi varmaan useimmin tulla kirjoittelemaan tänne, niin ei tartte heittää kaikkia ajatuksia kerralla. 

Huoh

Hyi.. Oon ollut kauhea possu. Äiti sano tänään että mun pitää saada ennen kouluun menoa lihaa noihin törröttäviin luihin lantiolla. Pyh ne saisi päinvastoin törröttää enemmän.. Äiti myös sano että ei halua että joudun alkamaan syömään jotain lääkkeitä että saan kuukautiset takasin sillä tavalla. En vastannut mitään koska en tiedä mitä vastaisin. 

Oon syönyt kahtena iltana pizzaa ja ekana iltana söin sen jälkeen jäätelöä, hyi. Huomenna kaveri kysy syömään kiinalaiseen buffettiin jossa käytiin aina ennen santsaamassa oikeen kunnolla ja oon vältellyt buffetteja niin monta kuukautta kun vaan muistan ylensyömisen takia.. En uskalla kieltäytyä koska ystäväni on niin innoissaan. Katsotaan miten sekin menee..

Haluan edelleen laihtua paljon... Kysyin kaveriltani kävellessämme kotiin että:" Kerro rehellinen mielipide mun kropasta. Tai siis voitko kuvailla miltä se näyttää koska en ite sitä tiedä.." Se ei eka ymmärtänyt (vaikka mun sairaudesta tietääkin) mutta sitten sanoi:" No oot laiha" turhauduin ja jatkoin:" No siis onko mulla tyyliin jotkut tikkujalat vai muodokkaat jalat vai häh" sitten se sano:" No todellakin tikkujalat ja ton tikummaksi ne ei saa mennä." Vaikka toivoin että toi avais mun silmiä niin eise mitään tehnyt. Enemmänkin sai mut miettimään että ihmiset näkee mut väärin.

Torstaina pitäis mennä huvipuistoon ja se varmaan meinaa jotain hodareiden ja herkkujen syöntiä ... Aaargh todella ärsyttävää. Ja meillä on nykyään jäätelökone niin perhe ei muuta tee kun jäätelöä pakkaset täyteen, kiva. 

Eilen huijasin äitiä ja harvoin olen huijannut näin pahasti. Jouduin autossa (olin takapenkillä) syömään muumi kaurapatukan välipalaksi mutta huijasin niin että imeskelin murusia ja syljin ne takaisin paperiin. Pysähdyimme kauppaan matkalla ja heitin patukan roskiin ilman että olin syönyt sitä. Silloin ei tuntunut pahalta mutta nytkun luen tätä niin tuntuu. No eise niin iso asia ole koska söin illalla tosi paljon pitsaa ja muuta..

Aattelin vaan vähän purkaa ajatuksia välillä tänne, kirjoitan päiväkirjaani usein ajatuksiani. Ja kirjoitin tämän puhelimella niin saattaa olla kirjoitusvirheitä normaalia enemmän yms.. Mutta jos tulee mieleen kysymyksiä niin laittakaa... Hyvää kesää<3

Torstai turinoita

En nykyään enään syö aamupalaa josta olen aika "ylpeä". Olen kokonaan unohtanut miltä se tuntuu.. Tämän viikon olen ollut vain yksin omissa oloissani ja se harmittaa koska silloin syömiset menee huonosti. Kun olen ystävien kanssa syön niukasti mutta saatan silti hieman herkutella. Noh miten sitten kun olen yksin? Olen possu. Olen koko tämän viikon ahminut iltaisin herkkuja, se on oksettavaa. Menen aina ahmimisen jälkeen kävelemään tai pyöräilemään, se rauhoittaa. Eilen taas ahmin ja lähdin kävelylle, kokoajan lens laatta, tuli sellasta suklaalitkua.. Yhtenä iltana ahmin kokonaisen jelly bean putkilon ja 17 konvehtia ja varmaan muutakin.. Tollasta se on ollut koko viikon, ihan järkyttävää.

Näin eilen mun ystävää ihan nopeasti ja se vaan sano että näytän laihtuneelta. En usko, se ei oo vaan nähny mua pitkään aikaan ja haluaa varmaankin "piristää" mua ja sanoa, että näytän laihtuneelta (se tietää tästä kaikesta). Mua ärsyttää ettei meidän kotona ole toimivaa vaakaa, en oo pitkään aikaan saanut mahollisuutta käydä vaa'alla..

Tämän päivän syömiset:
- Lounas: iso annos bataattikeittoa + 2 minihiilari ruisleipää tomaatilla
- Välipala: 1 läkerol aski + proteiinipatukka

Aijon sanoa tänään illalla äidille, että pysyttelisi mun vierellä kokoajan eikä antaisi mun olla yksin koska muuten menen ahmimaan. Tiedän että äiti ymmärtää ja se on itsekin valittanut siitä että tuhoan mun hampaita kokoajan. Äiti on oikeassa, mulla on hammas vihlontaa ja mulla on tullut reikä hampaaseen.. Hyi.

Olen tälläkin hetkellä hirveä valas. Mulla on yhen pojan kanssa säätöä ja sen mielestä mä oon just täydellinen. Ahaa okei, niimpä niin. Mä kerroin sille, että mua hermostutti tapaa se koska luulin että se pitäis mua läskinä. Se suuttu mulle tosta hetkellisesti.. Kaikki on ihan ok nyt mutta mua ärsyttää että se sanoo mulle että voin avautua jos ruoka ahdistaa yms ja sitkun teen sen niin se syyttelee mua ja sanoo että oon tosi hölmö ja sairas? Joo no en ainakaan enään jatkossa avaudu sille.. Ja älkääkö ymmärtäkö väärin, mä tiedän ettei kaikki ymmärrä tätä sairautta joka on täysin ymmärrettävää, mutta jos joku haluaa auttaa ja sitten heti suuttuu yms niin ei siinä mitään järkeä ole..

Ei mulla varmaa muuta.. Pitäkää kiva loppuilta

Todellinen paino

Olen joskus kertonut teille meidän vaa'asta kotona, joka antaa ihan ihme lukuja. Mutta silti olen käyttänyt sitä ja uskonut sen lukemiin. Eilen olin ystäväni kanssa uimastadionilla ja juurikun olimme lähdössä, huomasin oven vieressä vaa'an. Kaveri meni ulos tupakalle joten mulla oli hyvä tilaisuus kokeilla. Menin vaa'alle kengät ja vaatteet päällä ja luku näytti yhtä kiloa enemmän kun mitä olin alhasimmassa painossani. Ensin fiilis oli järkyttynyt ja pettynyt:" Miten olen voinut laihtua taas tähän?" Mutta sitten tuli pieni voitto fiilis:"Nyt voin syödä enemmän!" ja sitten taas tyhjää päässä. En oikeastaan tiedä mitä mieltä olen siitä tällä hetkellä. 

Eilisen syömiset:

Aamupala: Omena ja välipalapatukka
Lounas: Kanacaesarsalaatti (kanaa, salaattia, kastiketta, parmesaania, tomaatteja, 1 oliivi)
Välipala: Viinirypäleitä, mansikoita, puolikas macaron ja 1 malteser
Illallinen & Iltapala: 350g irtokarkkeja 


Vaikka en syönytkään eilen hirveästi niin silti ahdistaa. Yritän vain olla ajattelematta sitä.

Tänään olisi suunnitelmissa mennä elokuviin yhden pojan kanssa. En ainakaan osta karkkia koska olen syönyt nyt 2 viikkoa karkkia melkein joka päivä (ollut yhden päivän taukoja) ja en halua enään vahingoittaa mun hampaita. En oikeastaan tiedä mitä ostan... Äiti tulee tänään kotiin joten syömiset tulee olemaan runsaampia. Olen siis ollut yksin kotona jonkun aikaa ja syömiset on mennyt vähän miten sattuu. Mutta nyt ne muuttuu kun äiti tulee. Se on ihan ok mulle itseasiassa (kunhan ei vaan liiallisuuksia)

Tässä tälläinen pieni höpötys... Nähdään taas

Kuulumisia

Anteeksi pitkä hiljaisuus... Olen keskittynyt elämiseen ja tässä välissä on tapahtunut vaikka mitä. Eilen luin pitkästä aikaa pro-ana blogeja ja olo on kummallinen. Se ilon ja salaperäisyyden tunne ei enään valtaa kehoa kun niitä blogeja lukee, vaan enemmänkin pieni kylmä väre:"Palaanko tähän?". Olen nyt 3-4kg painavempi kuin alhasemmassa painossani ja tekisi mieli laihduttaa 6kg, eli todella matalaan painoon. Miksi? Haluan ohuemmat reidet ja haluan tunteen kontrollista. En ole syönyt tänään mitään, tälläsiä päiviä mulla ei ole kertaakaan ollut toipumisen aikana. Olo on ilkikurinen, tämä syömättömyys muistuttaa vanhoista ajoista. Nostalgista, mutta samalla niin surullista. Mutta se ei haittaa, sillä aijon syödä tänään illalla hampurilaisravintolassa. 

Äiti on perunut psykologi ja muita käyntejä. En ole pitkään aikaan käynyt missään punnituksissa yms. Muhun luotetaan. Haluan olla luottamuksen arvoinen, mutta pystynkö siihen? Kyllä mä pystyn jos mä sitä kovasti haluan. On elämä kivempaa näin tottahan toki, mutta välillä tulee hetkiä kun haluaa palata vanhaan (niinkuin esimerkiksi tänään). Mutta toipuminen vie aikaa. 

En tiedä syönkö jotain lounasta ennenkuin lähden keskustaan sinne hampurilaispaikkaan. Jos syön, tuntuu pahalta ravintolassa ja otan vain hampurilaisen. Mutta jos en syö, otan ranskalaiset lisäksi. Naurettavaa. Ennen syömättömyys oli lastenleikkiä ja syöminen kamaluutta, nyt syömättömyys vaatii taitoja ja syöminen helppoa. Huoh.

Viikonloppuna söin 500grammaa irtokarkkeja. Plus alkoholia. Plus ruokaa. Plus kaikkea muuta. Sitten yksi typerä lehmä heittää tämänlaisen kommentin:" Sun pitäis rauhottuu noiden karkkien kanssa, ahmit samalla tavalla mun juhlissakin."  Tuon kommentin kuultua juoksin ulos niin kovaa kun pääsin ja juoksin juoksulenkin, jotta sain purattua vihaani. Eikö kukaan enään pidä mua sairaana? Voiko mulle heittää tollasia kommentteja vapaasti? 

Anteeksi sekalainen teksti, on vaan niin paljon kerrottavaa etten tiedä mistä alottaa ja mitä kertoa. Mutta elossa ollaan ja toivon mukaan tulen vielä postailemaan hieman useammin ja tarkemmin... En tiedä aikooko kukaan lukea edes tätä postaustakaan (ja jos lukee niin edes tähän asti) mutta jos teillä on postausideoita niin otan mielelläni vastaan.

Viekää mut pois

Parin viikon ajan mun ajatukset on ollut todella synkkiä. Ajattelen kokoajan itsetuhoisia ajatuksia. Se ei johdu siitä, että joudun nykyään seuraamaan ruokavaliota ja sen seurauksena tietenkin syödä, vaan siksi että vihaan käydä niissä tapaamisissa viikottain. Vihasin niitä ensimmäisestä kerrasta asti ja ajattelin että:" Tämä viha menee ohi. Muutkin jotka aloittaa toipumisen syömishäiriöstä vihaa näitä käyntejä mutta se helpottaa kerta toisen jälkeen." Mutta ei. Mä vihaan niitä nin paljon, että haluaisin tappaa itteni. Mä ajattelen monta kertaa päivässä sitä, kuinka mä haluan tappaa itteni noiden käyntien takia. Ajattelen jo seuraavaa käyntiä ja toivon että kuolen sitä ennen. En ole puhunut äidilleni siitä, että vihaan noita käyntejä mutta tänään sanoin ekaa kertaa:" Äiti mä en enään mene sinne." Äiti ensin yritti selittää, että miksi me käydään siellä jne mutta toistin kokoajan samaa ja äiti sanoi:" Me voidaan etsiä uusi psykologi ja muut jos haluat." Mä en vastannut. Äiti, mä en halua uutta psykologia. Mä haluan kaiken pois, kadota. Mä en halua enään niihin tapaamisiin.

Äiti valehteli taas siitä että saisin taukoa tapaamisista. Se sanoo noin aina ennen tapaamista. Uskon joka kerta. Tapaamisella psykologi joka kerta lopussa kaivaa kalenterin ja sanoo:" Mikäs päivä sopis ens viikolle? Ja aletaan varaa näitä kesälomankin punnituksia." Mä käyn viikottain kesällä punnituksissa. Ja mä itken nytkin kun mä kirjoitan. Tappakaa mut. Mä en halua, mä en pysty, mä en jaksa, mä en kykene. Mulla oli viikko vapaata tapaamisista ja sinä viikkona iskä ja muut sano että mun hymy on palannu. Se katosi kun se viikko loppui. 

Ens viikolla on lääkärin tapaaminen, mä oon tavannut sen silloin viimeksi kun tää kaikki alkoi. Mä tahdon kuolla ennen sitä. Mä en tahdo sinne. Mut punnitaan ( niinkuin muillakin kerroilla) ja multa kysytään:"Miten on mennyt? Minkälainen historia sulla on?" Ja kun mä kerron, mä nään niiden silmistä ettei niitä kiinnosta. Niiden silmät puhuu mulle:" Meitä ei kiinnosta. Sä olet yksi potilas satojen joukossa ja meillä on kiire. Meillä on valmis hoitotapa sua varten, niinkuin muillakin. Sä et ole yksilö. Sä oot samanlainen kun kaikki muutkin." Ja jos ja kun saan pieniä itkukohtauksia, niiden silmät jatkaa:" Itke vaan. Kaikki te samanlaiset itkette aina. Mutta me yritetään saada sut kuntoon niin nopeasti ettet pysy perässä. Meitä ei kiinnosta sun analyysit eikä toivomukset siitä, että nyt mennään liian nopeasti. Ei meitä kiinnosta. Me halutaan sut vaan pois listoilta." Mä en jaksa enään yrittää. Jos mä avaudun, ne sanat tuntuu raskailta. Eise ekalla kerralla tuntunut raskaalta, koska ajattelin, että ne välittää musta ja haluaa keskittyä vain muhun. Mutta kun mä tajusin koko systeemin ja toimintatavan klinikalla, mun sanoista tuli höttöä. Raskasta. Turhauttavaa. Turhaa.

Antakaa mun vaan olla. Kukaan teistä ei ymmärrä mun ajatuksia ettekä te anna tilaisuutta ymmärtää. Mä valehtelen teille, että teidän työ helpottuis. Mä valehtelen jotta mun vanhempien vastuu helpottuis. Mä valehtelen, koska mun omat ajatukset pakottaa mut valehtelemaan:" Ne on liian synkkiä. Paras olla hiljaa." Paras olla hiljaa.

Käynti

(anteeksi kielenkäyttö) mutta vittu mä vihaan sitä naista. Laitto mut syömään puol dl lisää keittoa ja 3 leipää voilla. Haista paska. Ja kaiken sen jälkeen kun se kehu mua ja sano, että:" En oo oikeastaan koskaan tavannut samanlaista syömishäiriöistä. Sä olet uskomattoman pienessä ajassa tsempannut niin kovasti. Ja sun syke ja pulssi on normaaliarvoissa nykyään." Sen kehut vaan jatku ja jatku ja jatku kunnes se sanoo:" Niin ja nykyään sun pitää lisää jälkiruoka illallisen jälkeen." Mä katoin sitä kun hullua. Aloin itkeä. Ja kysyin:" Joka kerta?" Ja se vastas myönteisesti. Mun paino oli kyllä noussut, mutta en sano lukua. En oikeastaan hermostunut siitä, koska se ei ollut noussu sellaseen lukemaan jossa panikoisin. Mutta kyllä mun tekis mieli pari kiloa pudottaa, ehdottomasti, mutta ajattelen tollein todennäkösesti 2 kiloa kevyempänäkin... Mutta painonpudotus olisi tällä hetkellä kovin vaikeaa, mutta voisin onnistua. Mutta mun ihana tuki, jonka kanssa aloin puhumaan kikissä (tunnistat varmasti itsesi <3) saa mut luopumaan hitusen verran tosta laihduttamis ajatuksesta, kiitos hänelle <3

Ja jotkut teistä nyt ehkä ihmettelee tuota lääkärin ylistystä. Mun vanhemmat sano sille, että oon ollut tosi tsemppaava ja kokeilen uusia ruokia, ja oon jopa korvannut monen päivän ajan jäätelöllä nutridrinkin. Joo kyllä, kaikki tuo on totta, ja mun lääkäri oikein nautti tuosta positiivisesta tuloksesta, mutta totuushan on se, että olen joo korvannut nutrit jäätelöillä, mutta ei missään jäätelössä ole ollut 300kcal niinkuin nutreissa on. Eniten kaloreita oli 260 ja sekin on 40 kcalia vähemmän. Yleisin jäätelö kalorimääriltään minkä syön on joku 170-220. Mutta kyllä mä olen silti hitusen ylpeä siitä, että pystyn korvaamaan jäätelöllä, koska nutri on paljon turvallisempi vaihtoehto. Mutta itseasiassa, nyt se alkaa olemaan jopa pelottavampi vaihtoehto, koska jäätelöissä on vähemmän kaloreita. Tänään otan esimerkiksi nutrin iltapalaksi ja nyt se tuntuu pelottavalta ajatukselta, kun vielä jokunen aika sitten se oli ihan normaalia.

Tänä aamuna en juonut / syönyt nutria tai jäätelöä, vaan skippasin. En ole koskaan skipannut sitä ja itseasiassa en tehnyt sitä tahallani. Ajattelin, että oisin syönnyt sen iltapäivällä koska arki aamusin en ehdi syömään sitä aamulla, mutta kun lounasaikaan mut pakotettiin syömään ne kaikki leivät ja keitot jne niin päätin vaan skippaa sen. Se sai mut vaan ajattelemaan, että skippaisko jatkossakin välillä nutrin / jätskin.. Pitää katsoa. 

Kello on nyt 18.19 ja siitä on ehkä n. 10 minuuttia kun syötiin illallinen. Äiti ei oo pyytänyt mua syömään mitään jälkkäriä, enkä usko että pyytääkään. Oon todella onnellinen, koska en oo valmis mihinkään jälkiruokiin. 

Aiheesta toiseen, aloin eilen miettimään tätä mun blogin vaikutusta teihin lukijoihin. En ole koskaan pysähtynyt ajattelemaan sitä, että kuinkakohan moni ihannoi mun tekstejä? Kuinka moni ajattelee, että "mäkin haluan" ?, kuinka moni oikeasti toteuttaa esimerkiksi syömättömyyttä mun blogin takia? Onko joku sairastunut syömishäiriöön mun blogin takia? Nää kysymykset pyöri mun päässä kun makasin sängyssä. Se sai mut miettimään ja kyselemään iteltäni kysymyksiä, ja tajusin että mä sain mun motivaation ja inspiraation laihduttamiseen juuri tälläisten blogien avulla. Vaikka tää onkin ehkä turhaa sanoa (mutta mun olo helpottuu) niin älkää matkiko mun typeriä tekemisiä. Älkää lukeko mun tekstejä ja ajatelko, että:" wou, mäkin haluan." Koska ette halua, ettekä ansaitse. Lukekaa mun tekstejä ja ajatelkaa mielummin:" Onneks mä en ole noin tyhmä." Toivon, että voisitte vaan lukea näitä tekstejä ja olla miettimättä niitä sen enempää, vaikka tuntuukin ehkä vaikealta..

Anyways, kiitos kaikille kommenteista mitä laitatte mun postauksiin, se on todella uskomatonta miten te jaksatte näpytellä mulle mitä ihanampia tekstejä <3

Päivitystä

Päätin tulla päivittelemään ja kertomaan kuulumisia. Syy miksen ole kirjoittanut vähään aikaan on hyvin yksinkertainen: mun elämä koostuu tällä hetkellä vaan ruoasta ja se on todella turhauttavaa ja ahdistavaa. Tietenkin käyn koulua, mutta sielläkin ramppaan koulukuraattorilla jossa keskustelemme anoreksiastani (tuntuu typerältä sanoa noin koska en pidä itseäni anorektikkona). Viime viikolla oli ensimmäinen tapaaminen perhepsykologilla. Kyseinen psykologi siis palvelee mua ja mun perhettä syömishäiriöklinikalla ja alamme tapailemaan häntä säännöllisesti kerran viikossa sen lisäksi, että käyn lääkärin tapaamisissa (plus koulukuraattori ja terveydenhoitaja). En pidä oikeastaan lääkäristäni tai perhepsykologista, ne on kovin tylsiä ja jäisiä jos rehellisiä ollaan. Sen takia puhun ainoastaan silloin kun kysytään, ja joskus heitän omia viisauksiani. Äidin ja isän kanssa on ihan helppoa olla noissa tapaamisissa koska ne valehtelee silloin tällöin mun kanssa, esimerkiksi kun heidän pitäisi _aina_ annostella ja _aina_ katsoa vierestä kun syön mutta näin ei todellakaan aina tapahdu niin vanhemmat sanoo lääkäreille että juu kyllä ollaan tarkkana. Saattaa kuulostaa ikävältä ja vastuuttomalta, mutta voin taata teille että mun vanhemmat on todella huolissaan & laittaa mut aina syömään.

Mulla on tällä hetkellä siis urheilukielto joten kaikki urheilu on kielletty. Lääkäri sanoi, että pienillä kävelyillä voi käydä, mutta oon esimerkiksi käynyt pyöräilemässä aika monesti. Mun ruokavalioon kuuluu myös aamupalan jälkeen ottaa välipala mutta en ole koskaan ottanut sitä, ja välipaloja syön muutenkin vaan silloin tällöin (äidin pakottamana). Arkisin en kunnon lounasta koskaan syö, koska koulussa kukaan ei vahdi. Saatan syödä esim vähän salaattia, omenan tai näkkileivän. Mutta viikonloppuisin syön ihan perus lounaan, koska vanhemmat tarkkailee. Joten voisin sanoa, että noudatan aika huonosti sitä ruokavaliota.. Hyvä vaan.

En tiedä olenko lihonut tai laihtunut, mutta huomenna saan tietää sillä huomenna menemme perhepsykologille ja hän punnitsee mut kuulema joka kerta heti alkuun, tosi kiva. Itse olen sitä mieltä, että olen lihonut mutta mun sanaan ei ehkä aina kannata luottaa..

Anteeksi hieman sekalaisesta tekstistä & kirjoittelen ehkä huomenna lisää!

43kg ja ruokavalio

Painan nykyään 43kg. Jouduin taas sydänfilmiin ja verikokeisiin. Nyt alkaa myös säännölliset perheterapeutti tapaamiset ja psykologitapaamiset. Mulle laadittiin ruokavalio ja mun vanhempien piti käydä ostaa apteekista ihan sairaasti nutridrinkkejä. Niissä resepteissä lukee:" 1 täydennysravintojuoma 2 kertaa päivässä laihuushäiriön hoitoon." Mun ruokavalio on ihan kamala: joudun kokoajan syömään. Mun lääkäri sano, että saan nyt olla viikon avohoidossa (eli kotona) ja jos en ole lihonut jonkun takia (eli toisinsanoen en ole noudattanut vanhempia ja ruokavaliota) joudun klinikalle hoitoihin.

Tää on ihan kamalaa. Mulla oli suunnitelmissa isot bileet vappuna eka yhessä kämpässä ja sitten kaivariin jatkoille. En oo ikuisuuksiin nähny mun kavereita tän sairauden takia ja nyt kun olisin voinut tavata niin sanotaan, että en saa mennä koska mun ruokailuja pitää tarkkailla. Ajatelkaa ihan oikeasti, mun kesän matkakin on 90% peruutettava. Tiedän että tää on ehkä turhaa sanoa ja oon huono esimerkki, mutta lopettakaa laihduttaminen vieläkun voitte. Oikeasti se tuhoaa teijän koko elämän. Siitä tulee elämäntapa joka muuttaa koko teijän elämän helvetiksi. Lopettakaa ennenkun teijän ystävät viedään, vapaa-aika ja kaikki viedään teiltä ja se korvataan labratesteillä, ravintojuomilla ja jatkuvalla kyttäämisellä. Oikeesti lopettakaa, mäkin olisin lopettanut ajoissa jos olisin tajunnut miten se tulee lähtemään käsistä enkä oikeasti pysty kontrolloimaan kaikkea vaikka niin luulin. 

Haluanko mä laihtua vielä? En. Haluanko mä lihoa? En. Mä haluun jäädä tälläseksi, mutta se ei oo mahdollista, oon kuulema "luuranko." Nyt mä haluan vaan kadota. Muuttua näkymättömäksi ja kadota. 

Kamalasti ruokaa, kamalasti kaloreita.

Viime aikoina

Miksi en ole postaillut vähään aikaan? No ensimmäinen syy on se, että tiesin punnituksen olevan keskiviikkona (eli tänään) joten mietin, että olisi ihan kiva kirjoittaa silloin. Toisena syynä on se, että mua on pelottanut tulla kirjoittamaan. Mä olen syönyt normaalia enemmän ja se on ahdistanut mua kamalasti.

No mitä sitten olen syönyt? Olen käynyt ravintolassa, subwayssa, mäkkärissä ja syönyt karkkia.. Okei no noi kuulostaa pahalta, mutta en mä niissä mitään suurta saanut aikaan. Esimerkiksi mäkkäristä tilasin Happy Mealin nugeteilla (koska niissä on paljon vähemmän kaloreita) ja hapannimeläkastikkeen koska siinäkin on vähiten kaloreita... Eli Happy Mealista ei tule kauheasti kaloreita loppujen lopuksi.. Subwayssa otin puolikkaan leivän ja senkin otin kokojyvänä ja kastikkeena oli makeasipuli koska siinä on vähiten kaloreita.. Ravintolassa otin paistettuja kasviksia hapnnimeläkastikkeessa joten.. Karkkejakin söin "vaan" n. 150-160 grammaa..

Ruokailun suhteen olen joutunut lisäämään ruokavaliooni aamupalan ja iltapalan joka on todella hermostuttavaa. En kyllä oikeasti ole syönyt tarpeeksi, mutta huomattavasti enemmän kun normaalisti söisin (kerran olen syönyt 1000kcal). Mun on vielä helppo vältellä ruokia / syödä pieniä annoksia koska ravitsemusterapeutin näkeminen on vasta ensi viikolla. Mua pelottaa tosi paljon minkälaisen ruokavalion se koostaa mulle... Koska äiti antaa mun syödä aamupalaksi & iltapalaksi esimerkiksi "vaan" purkin viiliä tai 2dl puuroa ilman mitään lisukkeita jne.. Äiti yrittää nykyään joka aamu lähteä mun kanssa samaa aikaa, joten se pystyy vahtimaan että syön aamupalan. Kerran se on joutunut lähtemään mua ennen joten en syönyt aamupalaa.. Tänään huijasin myös, että ekalla tunnilla on köksää (on oikeasti) ja sanoin että teemme ruokaa vaikka tiesin ettemme kokkaa tänään, joten en syönyt aamupalaa. Otin omenan mukaan jotta äiti ei hermoilisi liikaa.

Punnitus oli tänä aamuna hetikun saavuin kouluun. Juttelimme terkkarin kanssa ja kerroin, että olen saanut kutsun tapaamisiin syömishäiriöklinikalle ensi viikon alussa. Terkkari oli todella ihmeissään, että pääsin sinne näin nopeasti ja sanoi että:" Ne on todennut sun tilan niin vakavaksi että oot päässy jonossa ihan ekaksi. Sitä ei kuule tapahdu usein, koska ota huomioon se, että siinä jonossa on tyttöjä ja poikia koko suomesta." Pienen rupattelun jälkeen mut punnittiin ja olen laihtunut kilon viime punnituksesta MUTTA mun pulssi on noussut ja terkkari sanoi, että se on kaikkein tärkeintä että mun pulssi nousee. Terkkari oli myös tosi ylpeä mun viimeaikaisista syömisistä ja tsemppaamisesta.

Koulussa en syönyt muuta kuin sen omenan. Nyt istun kotona ja kirjoittelen tätä tekstiä. Tänään kuulema syödään spagettia ja jauhelihakastiketta, nam. Syy miksi olen syönyt tänään niin vähän on se, että viikonloppu tulee olemaan todella syömistäytteinen. Taino niin ainakin uskon, selitän miksi:

Menen viikonloppuna mummilleni yöksi koko viikonlopuksi, ja meillä on aina tapana leipoa. Siellä myös syödään ruokaympyrän mukaan ja säännöllisesti. Sinäänsä se on ihan kiva, koska on vaan terveellisiä ruokia eikä mitään nugetteja ja ranskalaisia jne, mutta äh en mä tiedä.. Onneksi ehdotin että voitaisiin leipoa karjalanpiirakoita ja mummi innostu tosi paljon, joten ei ainakaan tartte hermoilla siitä, että tehtäisin jotain pullia. Se kysy multa eilen puhelimessa, että ostaisko ne jäätelöä mua varten niin sanoin nopeasti että ei tartte ja se vastasi:" Noh se voi olla siellä pakkasessa, ottaa sitten jos haluaa." Vhiu.. Ruoaksi se tekee kuulema siskonmakkarakeittoa ja onneksi voin syödä sitä vähän. Uskon, että selviän ihan hyvin koska mummoni on todella vähäruokainen ja se on todella tarkka terveydestään. Ainoa huono puoli on se, että se ei ole nähnyt mua laihtuneena, se tulee olemaan todella huolestunut. Muutenkin varmasti ihmettelee, miksei yhtäkkiä enään jaksa syödä kahta lautasellista soppaa ja jäätelö ei enään maistu... Noh murehdin sitä sitten. Toivotaan, että saan nautittua ihanasta seurasta mutta vähäisellä ruoalla.

Tälläisiä rupatuksia tällä kertaa, palaillaan!

1000kcal

Oon joutunut tänään syömään 1000kcalia. Mua itkettää, mä tuun olemaan huomenna joku iso rasvapallo. Ja kaiken tämän lisäksi mulla on nälkä ??! Mä oon ihan hirveä..
Tää on samaa aikaa kamalaa ja ihanaa, kun on aamupala, lounas, illallinen ja iltapala.. Mutta tämän päivän kalorit on ihan liian paljon. Aivan liikaa..

Sairaalareissu

Olin ihan normaalisti kotona ja odottelin äidin tuloa kotiin. Äiti tuli kotiin ja heti ensimmäisenä se kertoo mulle, että terveydenhoitajan saatua mun tämän päiväset tulokset, velvotti ne sitä lähettämään mut lastenklinikalle, koska tulokset oli niin huonot. Noh lähdettiin ajamaan heti ja saavuttua sinne sain rannekkeen mun käteen jossa lukee mun nimi ja henkilötunnus. Odoteltiin käytävällä että meidät kutsuttaisiin sisälle ja samalla litkin pepsi maxia. Pian päästiin istumaan kahden lääkärin kanssa ja ne kyseli multa paljon kysymyksiä. Mä en ole varmaan eläessäni valehdellut niin paljoa putkeen. Esimerkiksi lääkäri kysyi:" Mitä oot tänään syönyt?" Niin luettelin että puuroa ja smoothieta (Ok no se on totta) ja että oisin syönyt koulussa perunoita ja kasvispihvin... En ole syönyt mitään aamun jälkeen. Seuraavaksi se kysy:"Milloin on ollut viimeiset kuukautiset?" Ja vastasin että kaksi kuukautta sitten --> oikeasti yli 4 kuukautta sitten. Sen jälkeen kysyttiin:" Ootko oksentanut tahallisesti?" Ja vastasin että en ---> ennen tätä kaikkea mulla oli bulimia ja pari kertaa oon oksennellut laihtumista nopeuttaen... Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin, ja tää ei todellakaan ole mikään ylpeilyn aihe.. 

Sen pitkän jutustelun jälkeen piti mun riisuutua ja mun verenpaine, paino jne mitattiin. Paino on se 45. Kuulema verenpaine on tosi hyvä, mutta pulssi edelleen heikko. Tässä välissä sain pukeutua ja oli taas pientä odottelua. Pian lääkäri palasi ja sanoi että:" Juu voit mennä kotiin, että ei tartte jäädä tänne. Mutta se vaatii sen, että alat keräämään painoa ja heti jos heikkenee niin tänne suoraan. Ja tietenkin käyt viikottain terkkarin luona puntarilla." Oon niin onnellinen ettei tarvinnut jäädä sinne. Mutta jos rehellisiä ollaan, tiesin alusta asti että pääsen kotiin.

Nyt kun tultiin kotiin, äiti teki mulle perunamuusia ja soijanugetteja. Sain valita soijanugettien määrän (okei no äiti sano että valitseppa järkevästi) joten otin neljä. Äiti oli leikannu vähäsen paprikaa lautaselle ja melkein 300 grammaa perunamuusia... Sain kaiken syötyä, paitsi perunamuusia jäi joku säälittävä haarukallinen.

Nyt makaan sängyllä ja äskön äiti toi jotain suklaajuomaa, mutta sanoin etten tykkää niistä, ja se vei sen pois. Toivon ettei se tois enään mitään.
Anteeksi äiti

Labratestit ja jatkuva syöminen

En tiedä kiinnostaako teitä mun eiliset syömiset, mutta kerron silti. Luulin, että eilinen olisi ollut mulle sellasta kunnon pakkosyöttöä, mutta se ei alkanut vielä eilen. Eilisen syömiset meni näin:
- Koulussa hapankorppu keijulla ja kaksi siivua tomaattia + 3-4 oliivia
- Koulun jälkeen käytiin kaupoilla ja otin äidin mieliksi juotavaa = pepsi max jota join ehkä 2dl. Sitten äiti alkoi lappaamaan irtokarkkeja pussiin (se tietää että ne on mun heikkous), mutta söin vaan yhden sellasen melko ison karkin mutta yhden!!
- Illalla söin 2 kasvispihviä (söin ennen tätä päivää 1), perunamuusia, parsakaalia.. Olo oli tosi täys tän jälkeen
- Koska mun piti olla syömättä 22h ennen testejä niin äiti pakotti mut juomaan sellasen alpro soya suklaajuoman (250g) ja siis se oli ihan kamalaa. Sain sen joo alas, mutta teki mieli oksentaa

Tänä aamuna herätys soi todella aikasin ( klo 6) ja lähdettiin äidin kanssa terveyskeskukseen veritestiin ja sydänfilmiin. En oikeastaan ajatellut sitä, olin vaan ihan rentona. Istuttiin ja odotettiin vuoroamme kunnes lääkäri kutsui meidät sellaseen pieneen koppiin jossa oli 2 tuolia ja pieni kärry täynnä piikkejä ja sellaisia putkiloita johon se veri laitetaan. Mä en todellakaan muista milloin viimeksi oon ollut verikokeissa joten ajattelin, että hei mähän en ees panikoi ja kaikki tulee menemään hyvin! Hymyilin äidille alkupuoliskon ajan kun multa alettiin ottamaan sitä verta, mutta sitten alkoi sattua. Ja se alkoi sattua kokoajan hitaammin ja hitaammin enemmän, sellanen piinaava kipu. Suljin silmät, mutta mua pyydettiin avaamaan ne heti. Nyt sellanen outo tunne valtasi koko mun kehon ja mun ois tehny mieli sätkyä ja rimpuilla, kaataa se kärry kumoon mun vierestä. Ja tää oli vasta alkua: kaikki muuttui valkoiseksi ja esim taulujen ääriviivat näky mustana. Tämän jälkeen kaikki taas muuttui neonväriseksi, ihmisetkin. Kuulen vaan kun kaikki puhuu jotain ja välillä kuulin sanan kalpea ja toisaalta taas pyörtyykö se. Aloin voimaan tosi pahoin ja tässä kohtaa alettiin laittaa sellasta sidelaastaria siihen kohtaan mistä verta otettiin. Tämän jälkeen välittömästi mun kurkusta alettiin tunkemaan alas smoothieta ja mut talutettiin toiseen huoneeseen petiin makaamaan. Mun piti taas juoda sitä smoothieta ja sen jälkeen mulle annettiin siripiri. Mua ahdisti ja pelotti, ihan kaikki. Miks näin tapahtuu? Miksi joudun juomaan? Kalorit kalorit... Lopettakaa en halua enään!!

Kun pikkuhiljaa mun olo parani, niin mun piti mennä lääkärin kanssa kahdestaan toiseen huoneeseen jossa otettaisiin mun sydänfilmi. Jouduin riisuutumaan ( housut sai jättää ) ja menin makaamaan petiin ja lääkäri laittoi moneen kohtaan mun kehoa sellaisia pyöreitä tarroja. Se kiinnitti pienet johdot kaikkiin kiinni ja makasin vain ja se rupatteli mulle kaikkea, esim harrastuksista. Tämän jälkeen sain luvan pukeutua ja se sanoi:" Tiedäthän, että sun arvot on todella matalat." ja lähti. Kun sain puettua ja lähin pois sieltä huoneesta, äiti oli mua vastassa ja se näytti todella surulliseta, joten kysyin että mikä on. "Sun sydän on tosi heikkona. En tiedä pitäiskö sut siirtää sairaalaan, ehkä ois paras..." En vastannut mitään, eikä se onneksi enään puhunut tosta mitään.

Kun tultiin kotiin niin äiti alkoi heti keittelemään omenakaurapuuroa. Mähän en siis oo syönyt aamupalaa enään ikuisuuksiin joten panikoin. Mun annos oli noin 200grammaa joka on tosi paljon.... Mun oli vaan pakko niellä se kaikki, koska äiti tuijotti mua koko syömisen ajan.

Nyt istun koulun vessassa ja kirjoitan. Mulla on ruokis, mutta en mene syömään. En koskaan skippaa kouluruokaa, mutta nyt skippaan. Miksi? Koska söin aamupalaa ja aika paljonkin. Koulupäivä kestää vielä puol kolmeen ja mulla on tunne, että kohta pyörryn. Yritän vaan kestää. Mitäköhän me syödään tänään? Mut varmaan laitetaan syömään voita suoraan purkista ja sen jälkeen siirtyä jäätelöpurkkiin. Mutta nyt voin vaan sanoa, että äiti on tosissaan mun parantumisen kanssa. Se haluaa sitä tosi paljon ja toimiikin sen mukaan. Nyt nousee kysymys, että miksi mä istun vessassa enkä ruokalassa? Oon ihan kamala ihminen itelleni ja muille. Miksi mä tapan itteäni hitaasti? Miksi

Miten meni?

Äiti odotti mua aulassa ja käveltiin terkkarin luo. Meitä vastassa oli lääkäri joka esitteli ittensä ja kätteli meitä. Istuttiin kaikki kolme pöydän ääreen ja juteltiin. Myöhemmin terkkarikin tuli keskusteluun mukaan. Lääkäri tulosti käyriä (pituus, paino jne) ja katteli niitä mun äidin kanssa, en ollut tähän mennessä sanonut sanaakaan. Kertoi vaan kuinka huonossa jamassa olen ja painotti sitä, että mulla on syömishäiriö. Kyseli mun ruokatottumuksista, mutta vastailin tosi suppeasti tai en ollenkaan. Myöhemmin jouduin taas riisuutumaan ja se lääkäri mittaili sykettä, tutki nielun jne.. Alettiin sitten puhumaan, että miten jatketaan tästä eteenpäin. Kuulema tekee lähetteen klinikalle ja muhun otetaan 2-3 viikon päästä yhteyttä ja alan käymään ravitsemusterapeutilla, psykologilla jne yksin ja pari kertaa vanhempien kanssa. Sain liikuntakiellon, kaikki liikunta kielletty. Mulle varattiin myös huomiseksi aika labraan tutkimuksiin. Tähänkään asti en ollut sanonut oikeastaan mitään. 

Nyt olen vähän sekaisin vielä kaikesta. Mitä tulee tapahtumaan? Kuinka paljon joudun syömään tänään? Entä huomenna? Miksei liikuntaa? Mä lihoan apua...

Äskön kävelin käytävällä ja yks kaveriporukka pysäytti mut (oon siis myös niiden kaveri, ne kaikki on poikia). Ne oli järkyttynyt tästä mun kropasta ja sanoi, että oon laihtunut ihan kamalasti. Yhtäkkiä puhetta tuli mun suusta kun vettä vaa:" Joo sain kutsun klinikalle ja en saa olla enään vegaani ja mulla on liikuntakielto ja .... " Tossa vaiheessa tajusin, että mitä hemmettiä mä teen. Tää asia ei kuulu kenellekkään ja en ole kertonut tästä edes mun parhalle kaverille, mutta jollekkin tuttava kaveriporukalle voin kertoa? Nyt mua tärisyttää ja pelottaa se, että ne aikoo huudella mun asioita kaikille. Miksi olin niin tyhmä ja aloin puhua tosta? Miksmä ylipäätään aloin puhua tosta? Ihanniinkun joku ois hetkellisesti vallannu mun kehon ja puhunut mun puolesta. Mä olen typerys...

Se lääkäri sanoi, että vaikka alkaisin nyt syömään normaalisti jne mun paino jatkais laskemista. Mä en usko tota, ei varmana laske jos alan syömään taas enemmän. Mä en halua syödä enempää muutenkaan... Miks kaiken piti muuttua? Miksi..

45 kg ja lääkärin tapaaminen

Tänään terveydenhoitaja haki mut tarkistukseen koska edellisestä oli kuukaus ja sovittiin nähdä. Se taas kertoi haitat ja vaarat anoreksiasta ja selitti, että en vieläkään ilmeisesti sisäistä niitä asioita. Sitten mun syke jne mitattiin ja mun pulssi on 45 ja olen kuulema samassa kunnossa kuin päivistyspotilaat. Sitten jouduin olemaan alusvaatteilla ja mut punnittiin: laihtunut taas 5kg viime kerrasta: paino nykyään 45kg. Muistankun alotin laihduttamaan tän blogin kanssa, painoin 58kg. Terkkari kirjoitteli koneelle jotain ja sanoi:" Nyt oot menny rajojen yli ja koulu ei enään voi huolehtia tästä. Kutsuin tänne huomiseksi lääkärin joka lähettää sut klinikalle terapeuttien ja ravitsemusterapeuttien luo. Soitan nyt sun äidille ja se tulee myös huomenna mukaan tapaamaan sitä lääkäriä." Tässä kohtaa aloin itkeä. Mun äiti ei saa tietää. Mä en halua!! Mä sanoin, etten suostu ja enkä halua mennä klinikalle, mutta terkkari vastasi että se on parasta mitä mulle voi nyt tapahtua. 

Itku loppu aikanaan ja meen vessaan. Katon itteäni peilistä. "Ootpa sä lihava."

600 kcal

Tänään kaloreita 600. Huomattavasti enemmän kuin viikonloppuna. Miltä tuntuu? En tiedä, sekavalta. Ahdistaa. Tää päivä oli kyllä ihan kiva, oli tosi nätti sää joka piristi toooosi paljon. Odotan jo sitä, kun puihin alkaa ilmestyä vihreitä lehtiä ja nurmikko alkaa puskemaan vehreyttään.

Mähän en siis syö välipaloja, mutta tiistaisin mun pitää syödä välipalaa. En vielä tiedä mitä syön välipalaksi, se riippuu mitä on illalliseksi (kalorit). Ahdistaa kun jakso vaihtui ja mulla on päiviä jotka kestää 8-4 ja pelkkiä lukuaineita. Äiti sano, että pitää ottaa hyvät eväät mukaan, mutta en mä voi.. Mitä mä teen? Myös kotitalous alkaa, ja se ahdistaa mua ihan saamaristi. Mulla ei oo ollut piiiiitkään aikaan köksää, joten se tulee vaikuttamaan mun painoon ihan saletisti.. Miten köksäntunneilla voi olla syömättä? Sehän on niin epäilyttävää jos ei syö.

Sunnuntaina kalorit tulee olemaan myös normaalia runsaammat, se ahdistaa ja kummittelee mua jo nyt. 

Tää viikko ja tää kuukaus tulee olemaan kaloreita toisensa jälkeen. 

Syömättömyys

Kello on puoli kuusi. Heräsin viittätoista yli kahdeksan. En ole syönyt mitään. Ihana tunne, vai onko? Takaraivossa menee milloin kylmiä ja milloin lämpimiä aaltoja. Aamusta asti ollut villahuivi kaulan ympärillä, sisätiloissa. Verkkareiden alla legginssit ja päällä villapaita. Käsistä on kyllä kylmä... Haenko kohta hanskatkin?

Ajattelin, että käyn kuuden maissa suihkussa, ja sen jälkeen voisin syödä. Aijon syödä tofua ja kasviksia hapannimeläkastikkeessa + 2dl riisiä, ehkä lisäksi kaalisalaattia. Kalorit ovat ehkä n. 300-400 ? Sen jälkeen ei enään iltapalaa.

Nyt siivoan huoneen loppuun. Palaillaan ja pysykää turvassa

Päivitys

Tämän päivän syömiset:

- 1 pieni soijalatte
- Lasillinen kivennäisvettä jossa makusiirappia
- Yht 166 grammaa valkosuklaa cashewpähkinöitä ja suklaalakritsimanteleita

Nyt menen nukkumaan, koska olen väsynyt. Miksi mä oon tällänen läski ja oon syöny noin paljon ^ ? 

Miten meni?

No en kyllä edes syönyt paljoa karkkia.. Ja en syönyt kauheesti lämmintäkään ruokaa.. Taino söin koko päivän aikana yhden lämpimän aterian ja sitäkin oli aika vähän. Ja kuten jo sanoin alussa, en syönyt hirveästi niitä karkkeja. Mutta se fakta, että söin karkkeja tuntuu ihanalta! Niitä oli kiva syödä. 

Kello on nyt 12.20 ja en ole syönyt mitään. Pyörryttää. Pitäisi lähteä kohta kaupungille ja pelottaa, jos oon kaverille ärsyttävä ja ilkeä, johtuen tästä syömättömyydestä. Ajattelin, että ensimmäisenä asiana ostan kahvin jotta jaksan enkä ole ärtysä yms. Ajattelimme kierrellä kauppoja ja jutella, meillä on aina niin paljon juteltavaa. Lopuksi me suunniteltiin, että mentäis syömään sellasta terveelliseks kehuttua paikkaa (En oo kyl varma onko se niin terveellinen loppujenlopuksi, ehkä?) ja siellä myydään siis tacoja ja niiden kanssa tulee sellaiset nachot, jotka on tehty tortilloista, jännää.. Ajattelin ottaa vain yhden tacon (ne on tosi pieniä) ja täytteeksi tofua, koska se on terveellistä ja vegaanista. 

Illasta en vielä tiedä mitä syön. Tänään saan itse päättää syömiset joten se on ihan kiva. Jos oikeasti syön vain yhden tacon + pienet nachot ja kahvin, voin juoda illalla lasillisen hedelmäsmoothieta. Mutta jos syön jotain ekstraa, niin sitten ei mitään enään kotona.

Toivottavasti pääsisin pian lähtemään niin saisin kahvia. 

Perjantai

Olen syönyt ihan yhtä tiukasti kuin ennenkin, ehkä vähän antanut lupaa herkutella, mutta olen silloin vähentänyt esim iltaruoasta.. En vain pysty enään palaamaan normaaliin, vaikka haluaisinkin (Mittanauha on kyllä kiittänyt.) Mutta lupasin myös, että söisin tänään niitä karkkeja ja aion pitää lupaukseni. Menemme tänään ystäväni kanssa ostamaan karkkeja, ja lupaan syödä niitä. 

Mittaan joka aamu reisieni paksuimmasta kohdasta ympärysmitan. Tänä aamuna se näytti 48, on näyttänyt samaa 3 päivää putkeen. Jonain päivänä se on toivottavasti 42 .. <3

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 3 purkkaa (10 kcal?)
Koulussa: Ruisleipä ( en syönyt kokonaan) ja siinä oli iihan vähäsen voita, suolakurkkuja 5kpl, kurkkusiivuja 3, teelusikallinen porkkanaraastetta
Välipala: Puol dl cokis light

Kohta puen ja lähden. Toivottavasti teillä menee hyvin. Hyvää viikonloppua <3
 

Luovuta jo!

Mä en enään jaksa laihduttaa. Mua ärsyttää tää jokapäiväinen 400-600 kcal rajat. Mä oon tehnyt tätä nyt monen monen monen monta kuukautta peräkkäin. Ja mitä mä olen saanut takaisin? Jatkuvan väsymyksen, jatkuva ärtymys (oon kokoajan kaikille vihanen), motivaatio kaiken suhteen on loppu, siniset kynnet, unohtelu, keskittymisvaikeudet, alakuloisuus, huippaus... Tää on ihan kamalaa. 

Olin äskön äidin kanssa kävelylenkillä. Mulla on päällä legginssit ,isot verkkarit, villapaita,huppari,uggit ja kevyt toppatakki. Mulla tuli niin kylmä, että äiti sano kesken matkaa, että:"Käänny vaan kotiin." ja mä menin. Ja tuolla on 2 astetta.

Kun surullisena kävelin kotiin mietin tän kaiken lopettamista. Mä en halua enään laihduttaa, mutta haluan kyllä laihtua. 

Viikonloppuna saat syödä ihan mitä vaan haluat ja niin paljon kuin haluat. Sovittu.

 Lupaan syödä kilon karkkia

Tsempataan

Oltiin eilen syömässä ravintolassa päivällä. En ollut syönyt mitään ennen sitä ja ravintolassa se annos oli todella iso. Mutta söin sen kokonaan, ja siinä oli n. 600-700 kcal. Mentyäni vessaan kuulin kuinka sukulaiset puhu mun äidille musta:" Se on laihtunut aika kamalasti." "Mm, älä sano siitä sille." Aha, en kyllä ole.
 Hetikun pääsin kotiin menin 7km juoksulenkille. Se tuntui todella ihanalta ja aurinko porotti, juoksin t-paidalla loppumatkan. Luulin, että 7km polttaisi paljon kaloreita. Eihän se polta kun vaan joku 400-500. Illalla huippasi todella paljon, joten söin omenan ja 4 viinirypälettä.

Heräsin tänään ihan hyvin nukkuneena mutta oli tosi laiska olo. Makasin pari tuntia sängyssä selaillen puhelinta. Vatsa murisi ja kurni. Hiljaa, sä et tartte mitään ruokaa. Jossain vaiheessa sain itseni ylös ja join kahvia 1dl + mantelimaitoa (yht: n. 15-20kcal). Join myös pepsi maxia ja sain energiaa siivoomiseen.

Äiti tuli kotiin ja syötiin. Mä söin parsakaalia, riisiä n. 2,5 dl, chili con vege kastiketta n. 1,5dl. Nyt oon koneella ja kattelen erilaisia smoothiereseptejä. Illalla jos äiti pakottaa syömään iltapalaa niin teen jonkun kivan, mutta terveellisen smoothien.

Ensviikolla alkaa koeviikko. Mua jännittää ja hermostuttaa. Mä oikeesti toivon, että ne kokeet menis hyvin ja mulle jäis hyvä mieli ja tsemppiä vikaan jaksoon. Pitäis alkaa lukemaan.. Oon niin hidas ja huono nykyään. Johtuu syömättömyydestä. 

 
 

Viikonloppu!

Oi että mulla on hyvä mieli! Pidin tänään esitelmän joka meni ihan sairaan hyvin ja ope kehui valtavasti. Koulustakin päästiin 50 minuuttia aikasemmin. Hymyilitti koko matkan ja aurinkokin vähän paistoi. Vastaan tuli ihana vanhuskoira ja se nuuhkaisi mun kättä kun käveltiin ohi. Sekin sai mut hymyilemään entisestään.

Oon alkanut käymään juttelemassa opon kanssa. Me keskustellaan tästä mun laihtumisesta ja voin puhua sen kanssa ihan kaikesta. Mulla ei oo koskaan ollut tän tyyppistä avoimuutta kenenkään aikuisen kanssa ( tai ees nuoren) ja tää on todella ihanaa. Pääsee vihdoin purkaamaan ajatuksia ja saa tukea, mutta kans neuvoja ja vinkkejä. Ja kaikista parasta, että se ymmärtää ihan täysin mua. Ensviikolla me nähään taas. 

Tänään oon menossa mun ystävän luo. Se on todella todella laiha ja kaunis. Me aijotaan herkutella. En tiedä kyllä että kuinka paljon. 

Palaillaan!

Pakotusta

Äiti vaan pakottaa mua syömään. Ihan kokoajan. Eikö se riittänyt, että herkuttelin pääsiäisenä? Ei tietenkään. Se kokoajan tarjoilee ruokaa ja pakottaa, ja ainakun kieltäydyn syömästä lisää (olen siis syönyt normi annoksen) niin tulee huudot ja uhkailut, että se vie mut ravitsemusterapeutille. Ahaa, noh mä saan naurut niskaani jos menen sinne. "Tyttöhän on hyväkuntonen! Urheilullinen myös." ja sitten nauraisin vielä enemmän ja voisin mennä kotiin. Eikä äiti enään pakottaisi syömään. Koskaan. Eikä kukaan muukaan.

Yksi opekin tuli kommentoimaan, että on katsellut mua jo jonkin aikaa ja huomannut mun laihtumisen. Ja se sanoi, että kaikki on tosi huolissaan ja mun pitäisi alkaa syömään. Mutta se ope oli tosi ymmärtäväinen kun kerroin, että äiti pakottaa liian rajusti syömään ja se ymmärsi mua täysin, joten se oli ihanaa kuulla. 

Nykyään ei ole niin kiva kohdata äitiä kotona, koska aina saan kuulla jotain että pitää syödä. Se on ikävää... En haluaisi, että asiat olisi näin.

Olen huomenna yhden mun tooodella laihan ystävän kanssa, joka on tosi vähäruokainen. Otan siitä yleensä mallia, se on ihan täydellinen. Me aijomme syödä herkkuja, joten katselen kuinka paljon se syö, ja syön saman verran. Meille tulee muutenkin varmaan tosi kivaa, siitä on pitkä aika kun ollaan viimeksi nähty.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 3 purukumia
Koulussa: Kahvilautasellinen salaattia (oliivia, paprikaa, tomaattia, salaattia)
Kotona koulun jälkeen: Pepsi maxia

Nyt vain istun ja kirjoittelen. Harmi kun unohdin kirjat kouluun, olisin voinut lukea tuleviin kokeisiin. Huomenna sitten viimeistään alan lukemaan..
 

Pääsiäisloma

Tiedättekö miten kurjaa se on, kun kaikki mutustelee suklaamunia ja sä et. Sä elät sun lomaa alle 900 kalorilla ja sun paino pysyy kokoajan samassa. Se turhauttaa ihan vitusti. Anteeksi kielenkäyttö, mutta puren tälläkin hetkellä huultani, koska mun raivo on jotain sanoinkuvaamatonta. Miksen vaan syö paria suklaamunaa ja vaikka pienen pussin karkkia kun kalorit ois silloin n. 1000 ja silti saisin helvetti saman tuloksen kuiteskin? 

 Noh huomenna aijon sitten syödä karkkia. Ehkä 100grammaa, mutta syön kuiteskin. Tänään kalorit tulee olemaan n. 800. Ja huomenna reisien ympärysmitta sama. Ei mitään palkintoa rehkimisestä, joten ihan sama. Ihan sama ihan sama ihan sama

Herkkuöverit

Söin 6 patukkaa, 5 konvehtia, hedelmiä, puuroa, perunoita, majonesia.. Ei puhuta siitä. Mä oon itkenyt jo koko illan. Sun perhe haukkuu sua ja sun äiti ei puutu, on vaan hiljaa. Sä itket. Sun poskia kuumottaa ja näät kaiken sumusena. Sua edelleen moititaan ja kritisoidaan. Kyyneleet valuu jatkuvasti pitkin poskea. Tunnet, kuinka kyyneleet kiristää ja kirveltää iholla. Pyyhit välillä servietillä nenän alta. Jossain kohtaa joku sanoo:" Ehkä riittäis jo.." Niin hiljaa, ettei se auta. Nouset pöydästä ja meet huoneeseen. 5 minuuttia, ja kaikki pelaa korttia yhdessä ja nauraa. Ja sä itket, huoneessas.

Onko sulla anoreksia?

Juteltiin äidin kanssa niitä näitä ja yhtäkkiä se pamauttaa kesken kaiken:" Onko sulla anoreksia?" ja katsoo mua syvälle silmiin. Mä luulin, että tälläsissä tilanteissa oon vahva ja hyökkään heti päälle:"En todellakaan!" Mutta se mitä mä sanoin, oli änkytystä ja piipersin pienesti:" E-ei, mitä sä selität? Ei oo.." Ja se vaan pudisteli päätä ja sanoi, että se on leiponut mulle nyt vegaanista omenapiirakkaa ja hankkinut vegaanista vispikermaa ja mun pitäis mennä nyt syömään sitä. Aloin panikoimaan ja huusin että en aijo syödä, ja se sanoi että se ottaa yhteyttä mun koulun terveydenhoitajaan jos en nyt syö. Sitä se ei saisi todellakaan tehdä, koska en kertonut äidilleni viimetapaamisesta terkkarin kanssa, jossa sain huonoja uutisia. Nöyränä otin äidin leikkaamaan kakkupalan (ehdin kaapia sokerit päältä ja ehdin ottaa pari lusikallista kakusta takaisin pellille) ja laitoin lusikallisen vaahtoa päälle. 

Vein astiaa huoneeseeni samalla kun äiti seuraa mua kun hai laivaa. Alan suoraansanottuna huutamaan:" En mä pysty syömään jos sä tuijotat mua!" Äiti raivostuu ja sanoo, että tiedätkö kuinka epäilyttävää tämä on. Lopuksi sain tapeltua sen pois ja söin kakun paitsi onneksi huoneessani oli servietti, joten laitoin sen väliin palasesta n. 1dl. 

Nyt mulla on kamalan huono omatunto. Miksen laittanut koko kakkupalaa serviettiin? No ehkä siksi, että en ole mikään syömishäiriöinen.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kuppi teetä
Päivällinen: 7 pientä lohkoperunaa, 1dl chili con vegeä, kaksi pientä parsakaalia, porkkanoita
--> Treenit (ei ollut niin rankat)
Illalla: Kakkua

Hyi hyi hyi.. LIHAVA! 
 Suunnittelen tähän huomisen syömiset:

Aamupala: 1 omena tai hapankorppu ilman mitään
Koulussa: Max 2dl ruokaa
Kotona ruoka n. klo 17-17.15:  Lohkoperunoita, chili con vegeä, porkkanaa, parsakaalia


 

 

Terkkarikäynti

Olin tänään terkkarilla. Mä kerroin sille, kuinka mua ärsyttää että äiti kokoajan kyttäilee ja väittää, että oon liian laiha. Se sitten kyseli mun päivän syömisiä. Kerroin ne joten kuten oikein, ja se sano, että tää on liian vähän. Sitten se katto pituuden ja painon ja sanoi:"Hetkinen.." ja meni koneelle, ja katsoi helmikuun tarkastuksen painon:" Oot laihtunut kuukaudessa 2 kiloa." Hymyilin, oikeastikko? Lopuksi terkkari sanoi, että se punnitsee mut huhti- tai toukokuussa uudestaan ja mun olisi siihen mennessä lihottava se 2kg takas. Hahaa uneksi vaan, mä yritän LAIHDUTTAA vielä 2kg pois.

Mutta sitten alkoi ärsytys. Tottakai mä olen laihtunut 2kg, koska oon ollut viimeaikoina tosi tarkka syömisissä. Mutta tietenkin tämä ihana päivä, jolloin terkkari kertoi, että oon laihtunut on mun huonoin päivä syömisten suhteen. Normaalistihan mä syön yhden hedelmän aamupalaksi, no tänä aamuna söin aamupalaksi liikkatunnin jälkeen smoothien jossa oli 2 omenaa, 1 banaani, 3dl kauramaitoa ja 1dl kauraleseitä. Siis aivan liikaa! Ja se miksi söin noin paljon, oli koska äiti pakkasi sen smoothien mun laukkuun ja en ollenkaan ajatellut, kuinka epäterveellinen se on. Koulussa söin vähäsen ruokaa, ja illalla syön makaronilaatikkoa (jossa on vegaanijuustoa, joka on tosi epäterveellistä) ja sitten treenit..
Mä vannon, että oon huomenna lihonut. Yritän tänään illan treeneissä urheilla mahdollisimman paljon jos vaan pystyy.. En tiedä uskallanko käydä vaa'alla aamulla..
 

Kevättä ilmassa

Ihanan keväistä ulkona. Kävelin keskustassa ja nautin auringosta ja iloisista vastaankulkijoista. Harmi vaan, että puista puuttuu lehdet, niin puistot näyttää siksi vähän karummalta. Tänään illalla mulla ois treenit, taas vaihteeksi. Onneksi treeneissä nään kaverini, joten se helpottaa. Itseasiassa niin ihanan kaverin, jonka ansiosta jaksan välillä edes raahautua koko treeneihin. Tänään lämppien aikana se haluaa kuulla, miksi mä oon niin yksinäinen ja masentunut koulussa (Käydään eri kouluja). Noh, ehkä ehdin tiivistää sen  koko tarinan 20 minuuttiin...

Syömiset tänään:

Aamupala: 1 iso appelsiini
Koulussa: 1 ja puol dl kikhernekeittoa + salaattia (salaatinlehtiä, kurkkua, paprikaa, viinirypäleitä, 2 oliivia)
---> Kävelyä sen verran, että poltin vähintään keiton
Välipala: Paljon cola lightia

Aijon illalliseksi syödä lohkoperunoita, porkkanaa ja salsaa. Äiti on taas alkanut pitämään silmiäänsä enemmän auki mun syömisten suhteen, ja painostaa mua kokoajan syömään, tosin tuloksitta. Pari päivää sitten se soitti iskälle, että:" Voitko soittaa sun tyttärelles että suostuis syömään?". Se haluaa mun kokoajan napostelevan ja se haluaa, että otan esimerkiksi lohkoperunoiden lisäksi makaronilaatikkoa. Jos niin tekisin, niin olisin entistä lihavempi. On pakko vaan olla tottelematta.

 Joku suloinen kevätkuva netistä piristämään ..<3
 

Romahduspisteessä

En tiedä, olenko puhunut tästä ennen, mutta mä itken todella todella todella harvoin. Oikeastaan niin harvoin, etten muista viime kertaa. Mutta aina asia ei ole ollut näin. Olen ollut joskus todella herkkä, itkin todella usein ja milloin millekkin, mutta se on ihan luonnollista. Nykyisessä tilassa pidän kaikki tunteet sisällä, en jaa asioitani muille, en itke vaikka esim äitini itkisi suoraan naamani edessä (mun ilme ei edes värähtänyt vaikka rakastan mun äitiä tosi paljon).. Mulla on naama kokoajan peruslukemalla ja kaikki tietää sen. Monet mun kaverit aina ihmettelee, että miks en koskaan itke. En tiedä, en oikeasti tiedä.

Mutta eilen, eilen mä romahdin. Monet teistä varmasti tietää, miksi syömishäiriö voi tulla lapselle. Syömishäiriöön sairastuminen saattaa yleensä olla geeniperimässä, esim jos oma isä tai äiti on sairastanut nuorena. Ja esimerkiksi sosiaaliset paineet olla laiha jne.. Syitä on monia ja kaikkia syitä ei edes tiedetä. 
Eilen illalla äiti tuli hakemaan mut treeneistä ja oltiin autossa. Se kysy, että mikäs smoothie tänä iltana tehtäis. No annoin sille sellasen ihanan reseptin joka pitää tehdä todella tarkasti, että ei voi alkaa väsäilemään omia muutoksia, koska lopputulos ei ole sama. Noh loppuun lisäsin, että: " Mutta mä en halua syödä, mä oon ihan fine näin. Ja ainiin, se maistuu ihan kanelipullalta!" Tultiin kotiin, äiti alkaa tekemään sitä smoothieta, mutta niin, että se heittelee kaikkea mitä mieleensä tulee. Katsahdin ja sanoin, että mitä sä oikein teet? En saanut edes vastausta, kun kone lähti hyrräämään. Kun smoothie oli valmis, se maistoi ja sanoi:" Maistuu ihan pullalta!" Katsahdin ja sanoin: "Et yhtään tekopyhempi vois olla? Mä just sanoin ton sulle autossa.:", se katsahti muhun ja teki tosi ilkeän virneen:" Oho aijaa." Ja lähti nauraen.

Ton jälkeen menin huoneeseen, istahdin pöytäni ääreen ja olin alkamassa tekemään läksyjä kunnes aloin itkemään. Mä itkin, itkin ja itkin. Kyyneleitä tippu mun kirjankannen päälle kastaen sen, haudoin mun käsiä kasvoihin ja itkin. Se tuntu niin pelottavalta, mutta samalla niin oikealta. Ja mä oikeasti tiedän, miksi mä itkin. En siksi, että äiti vähän kettuili mulle. Vaan siksi, että mun vanhemmat odottaa multa ihan liikaa. Itseasiassa, samoin mun veli. Mä oon aina halunnut olla mun vanhempien vaatimusten tasoinen ja mä aina yritän miellyttää niitä. Mun veli on taas täysin vastakohta: jättänyt lukion melkein kesken, ei saa mitään aikaseksi, ei ole koskaan ollut töissä (on aikuinen), ei harrasta mitään, syö kokoajan ainoastaan... Joten ainaku mä nään mun vanhemmat pettyneenä mun veljeen, mä aina yritän paremmin, jotta niillä ois joku kenestä olla ylpeä. Mä siivoan aina koko talon, vien roskat, tyhjennän tiskikoneen, laitan pyykit, käyn kaupassa, teen ruoan koko perheelle.. Tämän lisäksi käyn 2 harrastuksessa, käyn koulua jossa joka toisena viikkona koe.. Mulla on tosi paljon paineita. Mä aina siivoan muiden jäljet, ja nielen kaiken paskan alas mitä saan päälleni. Mä suutun enemmän itelleni, jos joku muu suuttuu mulle. Mä hyväksyn ja totuttelen jokaiseen pahaan sanaan mitä mulle sanotaan.

Tänäänkin mä itkin. Mä tulin ekstra treeneistä, vaikka tällä viikolla on jo viidet treenit. Mä olin tosi väsynyt ja kun mun veli huomautti mun äidille, että voisitko tuoda isomman lasin, niin äiti vähän ärähti sille. Noh mun veli sano, että:" Miksi sun pitää aina hermostua noin nopeasti?" Ja mä vastasin tohon:" Niimpä.." ja mun veli jatkoi edelliseen:" Etsä oikeasti koskaan mieti sitä asiaa?" Ja mä toistin perään:" Nii i...". Ja mun äiti räjähti. Mutta ei mun veljelle, vaan mulle. "Miksi sun pitää olla noin ilkeä mua kohtaan?! Miksi sä oot jatkuvasti ilkeä mulle! Mikään ei riitä sulle!" Ja mä sanoin:" Ai mun perjantaina kolme tuntia siivooma koti ja muut työt vapaaehtoisena tehty on liian vähän?" Ja se ei vastannut mitään, ei edes katsonut. Ja mä korotin ääntä:" Voitko vastata?" Ja mä en saanut mitään takas. Juoksin huoneeseen, riisuuduin, menin suihkuun ja romahdin maahan. Mä itkin taas. Ja mä itken, koska mä en riitä kenellekkään. Mä en riitä edes itselleni. 

 

Epävarmuutta ja juhlintaa

Eilen oli ne juhlat josta puhuin. Oikeastaan, päädyttiin siihen ratkaisuun, että pidettiin mun luona illanistujaiset. Mulla tuli pari tärkeää kaveria kylään ja juotiin ihan tappiin asti ja pidettiin hauskaa tanssimalla ja juttelemalla. Oikeastaan, tanssin todella raivokkaasti koko illan. Joskus se ei ollut tanssimista vaan hyppimistä ja juoksentelua... Mutta vaikka olinkin humalassa, mietin kokoajan tanssimisenkin aikana, että kuinka paljon tämä polttaa kaloreita. Illan alussa laitoin esille karkkeja ja sipsiä kulhoihin, ne tyhjeni tosi nopeasti. Mutta mä en koskenut yhteenkään, miettikää. Litkin vaan sitä mun light siideriä ja katselin kun muut söi niitä ihania herkkuja, oisin niin kovasti tahtonut itekkin.

Illan aikana yksi mun ystävistä kokoajan huomautteli mikä laiheliini mä olen nykyään ja entiset tiukat vaatteet on nyt mun päällä säkkejä. Se huomautteli kuinka vähän mä painan kun istuin sen sylissä. Aamulla se koski mun lantiosta törröttäviin luihin vahingossa (miksi niitä kutsutaan?) ja se oikein säikähti, että mitkä nää on. Haloo? Joskus oisin varmasti ollut innoissani noista kommenteista. Nyt en ollut, koska en nää mitään sellaista mitä noissa sanoissa sanottiin. Nään vaan lihavan, epävarman jättiläisen. Eikä se ilmeisesti muuksi muutu.

Äskön kävin kaupassa ostamassa 2 pilttiä, päärynä ja aurinkoinen. Olin ottamassa mango maussa, mutta siinä oli enemmän kaloreita. Ohitan irtokarkkilaatikot, jos jotenkin tuntee mua, tietää että mä rakastan irtokarkkeja ylikaiken. Jos ennen halusi piristää mua, niin osti mulle niitä irtsareita mitä rakastan. Ihan oikeasti, mä rakastan irtokarkkeja. Ennen viikonloppuisin (eli ennen laihduttamista) ostin aina kilon irtokarkkeja, koska ne oli tarjouksessa. Ja mulla ei tullut huonoa omatuntoa. Makasin mun isolla sängyllä ja mutustin mun lempi irtsareita ja luin vaikka kirjaa tai katoin Netflixiä. Tällä kertaa havahduin siihen, kuinka tuijotin irtokarkkilaatikoita ainakin minuutin. Mulla oikeasti meinas päästä itku ja mun ois tehnyt mieli paiskaa ne typerät piltit maahan. Miksi mä rääkkään itseäni? Miksi mä en voi ostaa parilla eurolla karkkeja? Lopussa kävelen pois kaupasta, kädessäni vaan ne kaks typerää pilttiä.

Nyt juon pepsi maxia ja mietin mun tilannetta. Selailen mun koneelle lataamia kuvia puhelimesta, jossa on kuvia mun entisistä viikonloppuherkuista. Irtsareita, Jaffa vihreä mandariini limua (ihan parasta), Sour Cream and Onion + Cheddar sipsit (lempparisipsut), BJ jäätelöä.. Ja katson nykyisiä kuvia "viikonloppuherkuista".. Piltti, hedelmiä, pepsi max.. 

Mutta mä olen koukussa tähän kaikkeen vaikka en haluaisi. Vai haluanko? Mä en tiedä, mä en tiedä! Mä en tiedä enään mitään. Kaikki on niin hämärää.
 

Kuulumisia

Anteeksi postaustauko, mutta ei hätää, en ole karannut mihinkään. Olen todella intensiivisesti keskittynyt laihdutukseen, ja samalla tietysti koulunkäyntiin joten aikaa on ollut vähän. Mulla on oikeastaan mennyt tosi hyvin laihdutuksen suhteen, en ole repsahtanut kertaakaan. Aamupala on aina 1 hedelmä, kouluruokailussa vähäsen ruokaa, välipalaksi esim mehua tai pepsi maxia (suosin pepsi maxia mehun sijaan), illallinen ja siinä se. Tuo on toiminut tosi hyvin. Paitsi tietenkin tämä päivä..

Kuten äskön kerroin, aamupalana on toiminut 1 hedelmä. Mun keho on alkanut jo tottumaan aikalailla tohon pieneen aamupalaan, mutta tänään tuli joku typerä käännös.. Söin aamupalaksi yhden todella pienen omenan mutta lisäksi söin ison kourallisen viinirypäleitä. Oikeasti mikä mua vaivaa? En tosiankaan tiedä miksi vedin niitä viinirypäleitä ja mua harmittaa todella paljon... Mutta vastoinkäymiset ei loppunut siihen. Söin äskön välipalaa (Joka ei kuulu ruokavaliooni..) Söin yhden ison appelsiinin. En tajua mikä muhun on mennyt? Mulla on ihan kamala olo..
 Yritän tänään sitten tsempata loppuun asti, mutta en usko että onnistun..

Huomenna menemme kavereiden kanssa bileisiin ja siellä tietty juodaan alkoholia ja napostellaan... Mitenköhän sekin tulee menemään? Oon aamulla varmaan ihan turvonnut läskipallo ja kaikki tulee nauramaan mun kropalle.

Huominen ahdistaa

Torstai
Aamupala:  1 appelsiini + 1 omena
Koulussa: 5 lohkoperunaa + 4-5 kasvis"nappia"
Välipala: 1 omena
Illallinen: 5 isohkoa itsetehtyä pinaattilettua + n 1dl puolukkahilloa

Ihan ok, paitsi toi omena ois voinut jäädä pois ja esimerkiksi 3 tollasta kasvis"nappia".
Äiti on huomannut mun taas vähäsen "laihtuvan" (Ois itsekkin kiva nähdä se) ja alkanut taas raahaamaan suklaita jne kotiin ja tekee mulle välipaloja. Tosin en ole koskenut niihin herkkuihin ja kerran suostuin juomaan smoothien. 

Huominen ahdistaa koska menemme ravintolaan. Otan vegeburgerin jossa on esimerkiksi vegaanista juustoa, dippiä jne mutta ne on todella epäterveellisiä. Lisäksi ateriaan kuuluu ranskalaiset. Elikkäs todella epäterveellistä... Ajattelin, että välttelen sen jälkeen syömisen ja jos on pakko syödä iltapalaa (vanhempien pakottamana) syön hedelmän illalla. Todennäkösesti en selviä, mutta typerää lähteä tuolla asenteella liikkeelle. Kyllä mä selviän ...


Muuten on mennyt ihan ok, ainoa kuka estää mua tällä hetkellä on äiti ja minä itse. Pitää vaan vältellä houkutuksia ja kurottautua tavoitteita kohti.