Äiti vaan pakottaa mua syömään. Ihan kokoajan. Eikö se riittänyt, että herkuttelin pääsiäisenä? Ei tietenkään. Se kokoajan tarjoilee ruokaa ja pakottaa, ja ainakun kieltäydyn syömästä lisää (olen siis syönyt normi annoksen) niin tulee huudot ja uhkailut, että se vie mut ravitsemusterapeutille. Ahaa, noh mä saan naurut niskaani jos menen sinne. "Tyttöhän on hyväkuntonen! Urheilullinen myös." ja sitten nauraisin vielä enemmän ja voisin mennä kotiin. Eikä äiti enään pakottaisi syömään. Koskaan. Eikä kukaan muukaan.
Yksi opekin tuli kommentoimaan, että on katsellut mua jo jonkin aikaa ja huomannut mun laihtumisen. Ja se sanoi, että kaikki on tosi huolissaan ja mun pitäisi alkaa syömään. Mutta se ope oli tosi ymmärtäväinen kun kerroin, että äiti pakottaa liian rajusti syömään ja se ymmärsi mua täysin, joten se oli ihanaa kuulla.
Nykyään ei ole niin kiva kohdata äitiä kotona, koska aina saan kuulla jotain että pitää syödä. Se on ikävää... En haluaisi, että asiat olisi näin.
Olen huomenna yhden mun tooodella laihan ystävän kanssa, joka on tosi vähäruokainen. Otan siitä yleensä mallia, se on ihan täydellinen. Me aijomme syödä herkkuja, joten katselen kuinka paljon se syö, ja syön saman verran. Meille tulee muutenkin varmaan tosi kivaa, siitä on pitkä aika kun ollaan viimeksi nähty.
Tämän päivän syömiset:
Aamupala: 3 purukumia
Koulussa: Kahvilautasellinen salaattia (oliivia, paprikaa, tomaattia, salaattia)
Kotona koulun jälkeen: Pepsi maxia
Nyt vain istun ja kirjoittelen. Harmi kun unohdin kirjat kouluun, olisin voinut lukea tuleviin kokeisiin. Huomenna sitten viimeistään alan lukemaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti