Eilen oli ne juhlat josta puhuin. Oikeastaan, päädyttiin siihen ratkaisuun, että pidettiin mun luona illanistujaiset. Mulla tuli pari tärkeää kaveria kylään ja juotiin ihan tappiin asti ja pidettiin hauskaa tanssimalla ja juttelemalla. Oikeastaan, tanssin todella raivokkaasti koko illan. Joskus se ei ollut tanssimista vaan hyppimistä ja juoksentelua... Mutta vaikka olinkin humalassa, mietin kokoajan tanssimisenkin aikana, että kuinka paljon tämä polttaa kaloreita. Illan alussa laitoin esille karkkeja ja sipsiä kulhoihin, ne tyhjeni tosi nopeasti. Mutta mä en koskenut yhteenkään, miettikää. Litkin vaan sitä mun light siideriä ja katselin kun muut söi niitä ihania herkkuja, oisin niin kovasti tahtonut itekkin.
Illan aikana yksi mun ystävistä kokoajan huomautteli mikä laiheliini mä olen nykyään ja entiset tiukat vaatteet on nyt mun päällä säkkejä. Se huomautteli kuinka vähän mä painan kun istuin sen sylissä. Aamulla se koski mun lantiosta törröttäviin luihin vahingossa (miksi niitä kutsutaan?) ja se oikein säikähti, että mitkä nää on. Haloo? Joskus oisin varmasti ollut innoissani noista kommenteista. Nyt en ollut, koska en nää mitään sellaista mitä noissa sanoissa sanottiin. Nään vaan lihavan, epävarman jättiläisen. Eikä se ilmeisesti muuksi muutu.
Äskön kävin kaupassa ostamassa 2 pilttiä, päärynä ja aurinkoinen. Olin ottamassa mango maussa, mutta siinä oli enemmän kaloreita. Ohitan irtokarkkilaatikot, jos jotenkin tuntee mua, tietää että mä rakastan irtokarkkeja ylikaiken. Jos ennen halusi piristää mua, niin osti mulle niitä irtsareita mitä rakastan. Ihan oikeasti, mä rakastan irtokarkkeja. Ennen viikonloppuisin (eli ennen laihduttamista) ostin aina kilon irtokarkkeja, koska ne oli tarjouksessa. Ja mulla ei tullut huonoa omatuntoa. Makasin mun isolla sängyllä ja mutustin mun lempi irtsareita ja luin vaikka kirjaa tai katoin Netflixiä. Tällä kertaa havahduin siihen, kuinka tuijotin irtokarkkilaatikoita ainakin minuutin. Mulla oikeasti meinas päästä itku ja mun ois tehnyt mieli paiskaa ne typerät piltit maahan. Miksi mä rääkkään itseäni? Miksi mä en voi ostaa parilla eurolla karkkeja? Lopussa kävelen pois kaupasta, kädessäni vaan ne kaks typerää pilttiä.
Nyt juon pepsi maxia ja mietin mun tilannetta. Selailen mun koneelle lataamia kuvia puhelimesta, jossa on kuvia mun entisistä viikonloppuherkuista. Irtsareita, Jaffa vihreä mandariini limua (ihan parasta), Sour Cream and Onion + Cheddar sipsit (lempparisipsut), BJ jäätelöä.. Ja katson nykyisiä kuvia "viikonloppuherkuista".. Piltti, hedelmiä, pepsi max..
Mutta mä olen koukussa tähän kaikkeen vaikka en haluaisi. Vai haluanko? Mä en tiedä, mä en tiedä! Mä en tiedä enään mitään. Kaikki on niin hämärää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti