Vielä kaksi kiloa niin oon siinä painossa missä mun anoreksia "löydettiin". Sen jälkeen vielä kolme kiloa jos mahdollista. Ei tule onnistumaan klinikan ja äidin takia. Nuo kaksi tekijää on niin vaikea selättää, mahdottomia. En tiedä saanko edes näitä kahta kiloa pudotettua noiden tekijöiden takia. Äiti ja klinikka on tarkkasilmäisiä haukkoja, kyllä ne huomaa. Jos syömishäiriöklinikkaa ei olisi mun kohdalla, saattaisin jopa onnistua pudottamaan 5 kg. Mutta klinikka ja äiti täydentävät toisiaan todella hyvin.
Mä pääsisin ekaa kertaa risteilemään kaverin kanssa, ilman huoltajaa. Suunniteltiin jo miten biletetään, juodaan, shoppaillaan ja pidetään yksinkertaisesti hauskaa. Mutta sitten tajusin. Seuraavalla punnituskerralla huomataan mun painon pudonneen > äiti sattumalta kertoo risteilystä kun lääkäri kysyy kuulumisia > "Päästäisittekö tyttönne tossa kunnossa vahtimatta risteilemään?!?? Syömishäiriöinen ei saa syödä yksin varsinkaan ulkomailla, se on liian iso vastuu!" > risteily perutaan. Pelottaa. Mun kaveri ja minä tultaisiin niin surullisiksi, ollaan suunniteltu tätä jo kauan. Haista paska klinikka ja lääkäri.
Söin äskön paljon lounasta koulussa. Tyhmä.
No tota, ne haluaa sun parasta. Mikä tavote sulla on tolla, että oon kasa luita ja nahkaa? Se on epätervettä eikä edes kaunista katsottavaa.
VastaaPoista