torstai 14. huhtikuuta 2016

Sairaalareissu

Olin ihan normaalisti kotona ja odottelin äidin tuloa kotiin. Äiti tuli kotiin ja heti ensimmäisenä se kertoo mulle, että terveydenhoitajan saatua mun tämän päiväset tulokset, velvotti ne sitä lähettämään mut lastenklinikalle, koska tulokset oli niin huonot. Noh lähdettiin ajamaan heti ja saavuttua sinne sain rannekkeen mun käteen jossa lukee mun nimi ja henkilötunnus. Odoteltiin käytävällä että meidät kutsuttaisiin sisälle ja samalla litkin pepsi maxia. Pian päästiin istumaan kahden lääkärin kanssa ja ne kyseli multa paljon kysymyksiä. Mä en ole varmaan eläessäni valehdellut niin paljoa putkeen. Esimerkiksi lääkäri kysyi:" Mitä oot tänään syönyt?" Niin luettelin että puuroa ja smoothieta (Ok no se on totta) ja että oisin syönyt koulussa perunoita ja kasvispihvin... En ole syönyt mitään aamun jälkeen. Seuraavaksi se kysy:"Milloin on ollut viimeiset kuukautiset?" Ja vastasin että kaksi kuukautta sitten --> oikeasti yli 4 kuukautta sitten. Sen jälkeen kysyttiin:" Ootko oksentanut tahallisesti?" Ja vastasin että en ---> ennen tätä kaikkea mulla oli bulimia ja pari kertaa oon oksennellut laihtumista nopeuttaen... Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin, ja tää ei todellakaan ole mikään ylpeilyn aihe.. 

Sen pitkän jutustelun jälkeen piti mun riisuutua ja mun verenpaine, paino jne mitattiin. Paino on se 45. Kuulema verenpaine on tosi hyvä, mutta pulssi edelleen heikko. Tässä välissä sain pukeutua ja oli taas pientä odottelua. Pian lääkäri palasi ja sanoi että:" Juu voit mennä kotiin, että ei tartte jäädä tänne. Mutta se vaatii sen, että alat keräämään painoa ja heti jos heikkenee niin tänne suoraan. Ja tietenkin käyt viikottain terkkarin luona puntarilla." Oon niin onnellinen ettei tarvinnut jäädä sinne. Mutta jos rehellisiä ollaan, tiesin alusta asti että pääsen kotiin.

Nyt kun tultiin kotiin, äiti teki mulle perunamuusia ja soijanugetteja. Sain valita soijanugettien määrän (okei no äiti sano että valitseppa järkevästi) joten otin neljä. Äiti oli leikannu vähäsen paprikaa lautaselle ja melkein 300 grammaa perunamuusia... Sain kaiken syötyä, paitsi perunamuusia jäi joku säälittävä haarukallinen.

Nyt makaan sängyllä ja äskön äiti toi jotain suklaajuomaa, mutta sanoin etten tykkää niistä, ja se vei sen pois. Toivon ettei se tois enään mitään.
Anteeksi äiti



6 kommenttia:

  1. Oon uskomattoman ylpee susta kun sait syötyä edes vähäsen! Oon kuitenkin myös hirveen huolissani. Ihanaa kun oot postaillut usein jotta tiedän aina vähän missä mennään. Jollain tapaa, vaikken sua tunnekaan, välitän susta tosi paljon ja toivon kaikkea hyvää sulle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!! Äitikin oli tosi ilonen että söin kaiken mitä lautasella oli. Ja ihana kuulla, että tää postaustahti on kiva, luen mielelläni sunkin blogia ja odotan aina sun tekstejä <3 Ja samat fiilikset täällä, vaikks en sua tunne niin välitän paljon susta ja haluan että paranet <3

      Poista
  2. hyvä että oot syönyt kuitenkin.. toivon että näet ettei toi oo elämää ja alkaisit paranemaan <3

    VastaaPoista
  3. Äitis on TODELLA huolissaan susta. Toi vahtiminen ja pakkosyöttäminen ei välttämättä nosta sun parantumishaluja. Mutta yritä itse, sillä sä tiedät että sekä sun mieli että kroppa tarvii sitä. Ei tuu oleen helppoa, mutta mä toivon että sä jaksat tän yli ja voit elää taas onnellisena normaalia elämää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ja joo koko perheen huoli on suuri. Tiedän, että yritän vielä liian vähän mutta vauva-askelein mennään.. Mäkin toivon että voin palata taas normaaliin onnelliseen elämään. Kiitos kauniista viestistä <3

      Poista