Eli söin sitä riisipuuroa ja sen jälkeen pastaa, braatvurstia ja ketsuppia. Hyi helvetti mun kanssa, miten 1 ja puolen päivän aikana voi repsahtaa tällein? Noh vaakahan sen näytti, ja näytti oikein kunnolla. Nyt kävin 15 minuutin kävelylenkillä, kävelin aika hitaasti koska halusin vaan hengittää raikasta ilmaa. Kyllä tossa kävelylenkissä kulutti ehkä 20 kaloria pois, hurraa..
Oon oikeesti niin turhautunut että haluisin vaan tunkee itteni johonkin mahdollisimman ahdistavaan tilanteeseen, johonkin pimeeseen huoneeseen jossa ei oo ovia eikä ikkunoita, ei huonekaluja. Saisin vaa huutaa ja pelätä, pelätä jotain josta en edes tiedä.
Huomenna on tottakai ihan uusi päivä. Sekin kuullostaa tällä hetkellä ärsyttävältä. En mä jaksa uutta päivää, uutta epäonnistunutta päivää. Mulla on aamulla lääkäri, aijon tietty syödä sitä ennen aamupalaa. Sen jälkeen kouluun ja otan varmaan jonkun oman evään mukaan, tai sitten en syö mitään. Koulun jälkeen kotiin ja välipalaa, katotaan huomenna mitä sitten illalla syödään (aijon tottakai syödä jotain, syömättömyys ei tee mitään).
Siitä on viikko kun otin tämän uuden elämäntavan, ja tuntuu että siitä olisi ikuisuus. Oon huomannut että en oo enään niin energinen ja musta on tullut paljon rauhallisempi, joka on sinäänsä ihan kiva. Mutta eniten vaan pelottaa jos musta tulee liian väsynyt enkä jaksa enään panostaa kouluun, sitä mä en tahdo.
No siinä vähän tämän päivän mietteitä, kohta tekemään iltatoimet ja sitten nukkumaan. Nukkukaa tekin hyvin!
Yleensä sh vie kaiken. Se on elämä, ei ole enää työtä tai koulua, eikä ystäviä. Sitä se on... Eli loppuviimeksi vaan paskaa. Tai no en tiedä. Riippuu ajattelenko minä vai se sh mun sisällä...
VastaaPoistaNiin olenhan mä sen tässä huomannut kun muiden blogeja oon lukenut.. Ennen mietittiin mitä ystäville kuuluu ja nyt mietitään mitä seuraavaksi syödään.. Tottakai kaikki varmaan tietää että tää on ihan kuraa, mutta niin helvetin koukuttavaa...
Poista