Höpinää

Kuten viime postauksista ootte voineet lukea, olen laihtunut. En odota sitä hetkeä kun äiti kuulee seuraavassa punnituksessa lääkärin huolestuneet kommentit. Äiti alkaa taas syyttelemään itteään, sama virsi joka kerta:" Ilmeisesti mä en vaan osaa pitää susta huolta. Nyt on pakko vaan tsempata, otetaan vaikka nutrit takas."

Iskä kävi eilen pitkästä aikaa kotona. Se tuli mun huoneeseen ja yritti puhua mun kanssa, mä en osannut vastata enkä keskustella mistään. Iskä yritti niin kovasti puhua, turhaan. Mä oikeasti haluan puhua sun kanssa iskä, mutta mä en osaa enään. Ennen meillä oli niin paljon yhteisiä juttuja ja vitsejä ettei varpaat ja sormet riittänyt laskemiseen. Nykyään ei yhtään. Mä oon pilannut meidän suhteen. Miksi mä en osaa enään keskustella mun iskän kanssa? Anna anteeksi.

Oon viime aikoina saanut skipattua lounaan tai illallisen, mutta huomenna en. Ja huominen on rankka päivä syömisten suhteen, koska jos yökylä kaverin kanssa toteutuu niin kalorit tulee olemaan yli 2000. Yritän olla ajattelematta huomisen kaloreita (ja loppuviikon), mutta se on vaikeaa.