Labratestit ja jatkuva syöminen

En tiedä kiinnostaako teitä mun eiliset syömiset, mutta kerron silti. Luulin, että eilinen olisi ollut mulle sellasta kunnon pakkosyöttöä, mutta se ei alkanut vielä eilen. Eilisen syömiset meni näin:
- Koulussa hapankorppu keijulla ja kaksi siivua tomaattia + 3-4 oliivia
- Koulun jälkeen käytiin kaupoilla ja otin äidin mieliksi juotavaa = pepsi max jota join ehkä 2dl. Sitten äiti alkoi lappaamaan irtokarkkeja pussiin (se tietää että ne on mun heikkous), mutta söin vaan yhden sellasen melko ison karkin mutta yhden!!
- Illalla söin 2 kasvispihviä (söin ennen tätä päivää 1), perunamuusia, parsakaalia.. Olo oli tosi täys tän jälkeen
- Koska mun piti olla syömättä 22h ennen testejä niin äiti pakotti mut juomaan sellasen alpro soya suklaajuoman (250g) ja siis se oli ihan kamalaa. Sain sen joo alas, mutta teki mieli oksentaa

Tänä aamuna herätys soi todella aikasin ( klo 6) ja lähdettiin äidin kanssa terveyskeskukseen veritestiin ja sydänfilmiin. En oikeastaan ajatellut sitä, olin vaan ihan rentona. Istuttiin ja odotettiin vuoroamme kunnes lääkäri kutsui meidät sellaseen pieneen koppiin jossa oli 2 tuolia ja pieni kärry täynnä piikkejä ja sellaisia putkiloita johon se veri laitetaan. Mä en todellakaan muista milloin viimeksi oon ollut verikokeissa joten ajattelin, että hei mähän en ees panikoi ja kaikki tulee menemään hyvin! Hymyilin äidille alkupuoliskon ajan kun multa alettiin ottamaan sitä verta, mutta sitten alkoi sattua. Ja se alkoi sattua kokoajan hitaammin ja hitaammin enemmän, sellanen piinaava kipu. Suljin silmät, mutta mua pyydettiin avaamaan ne heti. Nyt sellanen outo tunne valtasi koko mun kehon ja mun ois tehny mieli sätkyä ja rimpuilla, kaataa se kärry kumoon mun vierestä. Ja tää oli vasta alkua: kaikki muuttui valkoiseksi ja esim taulujen ääriviivat näky mustana. Tämän jälkeen kaikki taas muuttui neonväriseksi, ihmisetkin. Kuulen vaan kun kaikki puhuu jotain ja välillä kuulin sanan kalpea ja toisaalta taas pyörtyykö se. Aloin voimaan tosi pahoin ja tässä kohtaa alettiin laittaa sellasta sidelaastaria siihen kohtaan mistä verta otettiin. Tämän jälkeen välittömästi mun kurkusta alettiin tunkemaan alas smoothieta ja mut talutettiin toiseen huoneeseen petiin makaamaan. Mun piti taas juoda sitä smoothieta ja sen jälkeen mulle annettiin siripiri. Mua ahdisti ja pelotti, ihan kaikki. Miks näin tapahtuu? Miksi joudun juomaan? Kalorit kalorit... Lopettakaa en halua enään!!

Kun pikkuhiljaa mun olo parani, niin mun piti mennä lääkärin kanssa kahdestaan toiseen huoneeseen jossa otettaisiin mun sydänfilmi. Jouduin riisuutumaan ( housut sai jättää ) ja menin makaamaan petiin ja lääkäri laittoi moneen kohtaan mun kehoa sellaisia pyöreitä tarroja. Se kiinnitti pienet johdot kaikkiin kiinni ja makasin vain ja se rupatteli mulle kaikkea, esim harrastuksista. Tämän jälkeen sain luvan pukeutua ja se sanoi:" Tiedäthän, että sun arvot on todella matalat." ja lähti. Kun sain puettua ja lähin pois sieltä huoneesta, äiti oli mua vastassa ja se näytti todella surulliseta, joten kysyin että mikä on. "Sun sydän on tosi heikkona. En tiedä pitäiskö sut siirtää sairaalaan, ehkä ois paras..." En vastannut mitään, eikä se onneksi enään puhunut tosta mitään.

Kun tultiin kotiin niin äiti alkoi heti keittelemään omenakaurapuuroa. Mähän en siis oo syönyt aamupalaa enään ikuisuuksiin joten panikoin. Mun annos oli noin 200grammaa joka on tosi paljon.... Mun oli vaan pakko niellä se kaikki, koska äiti tuijotti mua koko syömisen ajan.

Nyt istun koulun vessassa ja kirjoitan. Mulla on ruokis, mutta en mene syömään. En koskaan skippaa kouluruokaa, mutta nyt skippaan. Miksi? Koska söin aamupalaa ja aika paljonkin. Koulupäivä kestää vielä puol kolmeen ja mulla on tunne, että kohta pyörryn. Yritän vaan kestää. Mitäköhän me syödään tänään? Mut varmaan laitetaan syömään voita suoraan purkista ja sen jälkeen siirtyä jäätelöpurkkiin. Mutta nyt voin vaan sanoa, että äiti on tosissaan mun parantumisen kanssa. Se haluaa sitä tosi paljon ja toimiikin sen mukaan. Nyt nousee kysymys, että miksi mä istun vessassa enkä ruokalassa? Oon ihan kamala ihminen itelleni ja muille. Miksi mä tapan itteäni hitaasti? Miksi