Kurinpalautus

Laihduin viime vuonna. En mitenkään merkittävästi, mutta kuitenkin niin, että se oli huomattavaa esimerkiksi kasvoista ja käsistä. Jotenkin tuntuu, että kilot pysyvät tiukiten jaloissa, takapuolessa ja vatsassa. Söin melko kurinalaisesti ja liikuin paljon, mutta en todellakaan mitenkään yhtä orjallisesti kuten anoreksia-aikoina. Mutta en siinä hetkessä tajunnut, että olisin tehnyt tuloksia ja nyt kun katson valokuvia viime vuodelta & tämän vuoden alusta niin huomaan kyllä miten olin hoikistinut. Minulla oli todella stressaava elämäntilanne, joka jotenkin ylläpiti sitä tiukempaa ruokavaliota. Näytin hyvältä.

Mutta tänä kesänä päästin tietoisesti tai tiedostamatta ohjakset käsistäni ja lihoin. Vaikka ei puhuta mistään kymmien kilojen lisäyksestä niin se muutos mitä 4-7 kg tulee on todella merkittävä. Tiedän etten koskaan tule lihomaan todella merkittäviä määriä koska minulle on luontaista syödä terveellisesti arkena, mutta esimerkiksi tällä hetkellä olen varmaan painavimmillani mitä olen koskaan ollut. 

Katsoin kuvia viime viikkoisesta juhlasta jossa minulla oli lyhythihainen paita (virhe - ei enää lyhythihaisia) ja käteni ovat aivan valtavat. Vaikka olen normaalipainoinen, niin olen siinä hilkulla, että BMI olisi ylipainon puolella (normaali 18,5-25). Ja se harmittaa todella paljon. Nyt kauhulla odotan virallisia valokuvia tilaisuudesta koska tiedän, että minusta otettiin valokuvia ja olen siitä lähtien ollut hysteerisenä koska tiedän miten järkyttäviä ne kuvat tulevat olemaan käsieni ja kaiken suhteen. Varsinkin kun en ole itse kontrollissa siitä minkälaiset kuvat valokuvaja päättää valita. Toivon todella ettei minusta julkaista kuvia. Ne valokuvat menee siis jakoon kaikille juhlassa olijoille ja siellä oli reilu sata ihmistä. Aah, ahdistaa ihan hemmetisti.

En pidä itseäni rumana, mutta tiedän, että näytän parhaimmillani noin 10 kiloa laihempana. Totta kai voisin mielelläni taas painaa sen +- 40kg - kyllä tiedän, että on sairaalloista kaivata tuollaiseen, mutta niin se vaan on. Mutta minulle "riittäisi" edes se 10kg tästä - edelleen normaalipainoinen & ei mitenkään "sairaalloisen" laiha, mutta kokonaiskuvalta huomattavasti paremman näköinen ja niin sanotusti "hoikka". Äitini on esimerkiksi minua tällä hetkellä laihempi ja se ahdistaa todella paljon. Mutta se on palkitsevaa ajatella, että vain muutamien kilojen pudotus voi jo tehdä muutoksen yleisilmeeseeni. Ja vointiin.

Hoikkuus tekee ihmeitä ulkonäölle, esimerkiksi nyt sanoisin itseni olevan 2,5-3/5 ulkonäöllisesti, mutta laihana voisin sanoa olevani täysi vitonen - ihan oikeasti. Sen verran minulla on itsetuntoa jäljellä. Tässä elämässä saa ihan järisyttävän paljon etuuksia ulkonäöstä halusimme sen myöntää tai ei, ja olen itse saanut kokea niin sanottua pretty privilegeä siitä huolimatta etten todellakaan ole mikään supermalli. Tottakai pukeudun hyvin, laittaudun jne, mutta mikään vaate tai meikki ei pysty luomaan sitä mitä hyvä kroppa tekee. Enkä edes tarkota sitä, että sitä kroppaa pitäisi esitellä tiukoissa vaatteissa - ei missään nimessä. Ihan sama mitä puet päälle se vaan näyttää hyvältä hoikassa rungossa. Ja ennen kaikkea se valtava ero miltä kasvot näyttävät; huomattavasti viehättävämmät, luusto näkyvämpi ja leukalinja terävä. Olen kokenut tämän ja voin sanoa, että saat ilmaisen kasvojen kauneusoperaation laihduttamalla. "Tavalliset" naiset voivat nostaa itsensä jalustalle olemalla laiha. Ja tämä on fakta. Koska loppujen lopuksi voiton vie aina laihat naiset. Tietysti jokainen meistä määrittää itse sen mikä tämä voitto on, mutta itselleni unelmien mies ja se elämäntyyli mitä haluan on aina niillä naisilla, ketkä ovat laihoja. Laihduttaminen ei maksa mitään (ehkä jopa säästää kun ei mene rahaa ruokaan niin paljon) ja siitä saa ulkonäön lisäksi monia etuuksia. 

Tiedän, että kuulostan todella pinnalliselta. Enkä väitä mitään sitä vastaan, olen pinnallinen. Tiedän, että mikään muu ei ole esteenä kuin minä itse - taas kerran. Aion laihtua, lupaan tehdä sen. Aloitan tänään. Jouluna saa herkutella, mutta merkitys syntyy päivistä sen ympärillä. Kyllä saumaa on syödä silloin tällöin runsaammin jos syö 95% ajasta oikein. Tavoitteeni on nyt se 10kg ja sen kyllä voi saavuttaa ilman, että joutuu nälkälakkoon. Esimerkiksi kun aloitin ensimmäistä kertaa laihduttamaan (silloin yläasteella) ja joka päättyi anoreksiaan, tein tarkoituksenmukaisesti erittäin kurinalaista ruokavaliota tai jätin kokonaan syömättä. Eikä siinä loppujen lopuksi ollut enää kyse laihduttamisesta vaan mielenterveysongelmista & muista ongelmista, jotka oireili anoreksiana. Nyt ei mennä noin ääripäihin, mutta joudun kyllä tiukentamaan syömisiäni ja hyvä niin.