tiistai 3. toukokuuta 2016

Päivitystä

Päätin tulla päivittelemään ja kertomaan kuulumisia. Syy miksen ole kirjoittanut vähään aikaan on hyvin yksinkertainen: mun elämä koostuu tällä hetkellä vaan ruoasta ja se on todella turhauttavaa ja ahdistavaa. Tietenkin käyn koulua, mutta sielläkin ramppaan koulukuraattorilla jossa keskustelemme anoreksiastani (tuntuu typerältä sanoa noin koska en pidä itseäni anorektikkona). Viime viikolla oli ensimmäinen tapaaminen perhepsykologilla. Kyseinen psykologi siis palvelee mua ja mun perhettä syömishäiriöklinikalla ja alamme tapailemaan häntä säännöllisesti kerran viikossa sen lisäksi, että käyn lääkärin tapaamisissa (plus koulukuraattori ja terveydenhoitaja). En pidä oikeastaan lääkäristäni tai perhepsykologista, ne on kovin tylsiä ja jäisiä jos rehellisiä ollaan. Sen takia puhun ainoastaan silloin kun kysytään, ja joskus heitän omia viisauksiani. Äidin ja isän kanssa on ihan helppoa olla noissa tapaamisissa koska ne valehtelee silloin tällöin mun kanssa, esimerkiksi kun heidän pitäisi _aina_ annostella ja _aina_ katsoa vierestä kun syön mutta näin ei todellakaan aina tapahdu niin vanhemmat sanoo lääkäreille että juu kyllä ollaan tarkkana. Saattaa kuulostaa ikävältä ja vastuuttomalta, mutta voin taata teille että mun vanhemmat on todella huolissaan & laittaa mut aina syömään.

Mulla on tällä hetkellä siis urheilukielto joten kaikki urheilu on kielletty. Lääkäri sanoi, että pienillä kävelyillä voi käydä, mutta oon esimerkiksi käynyt pyöräilemässä aika monesti. Mun ruokavalioon kuuluu myös aamupalan jälkeen ottaa välipala mutta en ole koskaan ottanut sitä, ja välipaloja syön muutenkin vaan silloin tällöin (äidin pakottamana). Arkisin en kunnon lounasta koskaan syö, koska koulussa kukaan ei vahdi. Saatan syödä esim vähän salaattia, omenan tai näkkileivän. Mutta viikonloppuisin syön ihan perus lounaan, koska vanhemmat tarkkailee. Joten voisin sanoa, että noudatan aika huonosti sitä ruokavaliota.. Hyvä vaan.

En tiedä olenko lihonut tai laihtunut, mutta huomenna saan tietää sillä huomenna menemme perhepsykologille ja hän punnitsee mut kuulema joka kerta heti alkuun, tosi kiva. Itse olen sitä mieltä, että olen lihonut mutta mun sanaan ei ehkä aina kannata luottaa..

Anteeksi hieman sekalaisesta tekstistä & kirjoittelen ehkä huomenna lisää!


14 kommenttia:

  1. Ihana kuulla susta! Oon onnellinen et saat apua, usko pois homma helpottuu suuresti ku sun paraneminen lähtee käyntiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiva kuulla että mun teksteistä tykätään <3 Ja joo, paljon on tehtävää mun ajatustavan muuttamiseen :)..

      Poista
  2. Yritä jaksaa parantua. Ittes takia eikä niiden terkkarieukkojen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti alan itekkin pikkuhiljaa heräilemään, kaikki aikanaan :)..

      Poista
  3. Ihana kuulla susta, oot ollu ajatuksissa, usko pois! On tosi hyvä että sä ja koko perhe saa apua. Toivoisin vain että ihan itsesi takia yrittäisit syödä ateriasuunnitelman mukaisesti, vaikkakin se on varmasti hyvin haastavaa ja askeleita parempaan on jo paikka paikoin otettu. Oot kuitenkin hirmu tärkeä monelle, perheellesi esimerkiksi, mutta myös mulle. Paljon voimia ja haleja, olet tärkeä muista se. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule säkin oot pyörinyt mun ajatuksissa <3 Kyllä mä uskon, että jonain päivänä syön sen suunnitelman mukaan 100%. Kiitos jatkuvasta tuesta, olet valtavan ihana <3

      Poista
    2. Kuinka lujasti sä uskot...?

      Poista
  4. Löysin sun blogin jokin aika sitten ja oon nyt lukenut sitä joka päivä ja monta postausta kerralla:) sä kirjotat niin hienosti ja oon osittain kateellinen siitä, mitenkä olet ollut niin itsekurinen yms. Mutta toivottavasti kuitenkin alkaisit paranemaan ❤️ Muuta en osaa sanoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih anteeksi että nään tän kommentin näin myöhässä! Mutta tosi ihana kuulla että mun postaukset on miellyttäny, ite en oo koskaan ollut niihin täysin tyytyväinen ;_; Kiitos todella paljon <3!

      Poista