43kg ja ruokavalio

Painan nykyään 43kg. Jouduin taas sydänfilmiin ja verikokeisiin. Nyt alkaa myös säännölliset perheterapeutti tapaamiset ja psykologitapaamiset. Mulle laadittiin ruokavalio ja mun vanhempien piti käydä ostaa apteekista ihan sairaasti nutridrinkkejä. Niissä resepteissä lukee:" 1 täydennysravintojuoma 2 kertaa päivässä laihuushäiriön hoitoon." Mun ruokavalio on ihan kamala: joudun kokoajan syömään. Mun lääkäri sano, että saan nyt olla viikon avohoidossa (eli kotona) ja jos en ole lihonut jonkun takia (eli toisinsanoen en ole noudattanut vanhempia ja ruokavaliota) joudun klinikalle hoitoihin.

Tää on ihan kamalaa. Mulla oli suunnitelmissa isot bileet vappuna eka yhessä kämpässä ja sitten kaivariin jatkoille. En oo ikuisuuksiin nähny mun kavereita tän sairauden takia ja nyt kun olisin voinut tavata niin sanotaan, että en saa mennä koska mun ruokailuja pitää tarkkailla. Ajatelkaa ihan oikeasti, mun kesän matkakin on 90% peruutettava. Tiedän että tää on ehkä turhaa sanoa ja oon huono esimerkki, mutta lopettakaa laihduttaminen vieläkun voitte. Oikeasti se tuhoaa teijän koko elämän. Siitä tulee elämäntapa joka muuttaa koko teijän elämän helvetiksi. Lopettakaa ennenkun teijän ystävät viedään, vapaa-aika ja kaikki viedään teiltä ja se korvataan labratesteillä, ravintojuomilla ja jatkuvalla kyttäämisellä. Oikeesti lopettakaa, mäkin olisin lopettanut ajoissa jos olisin tajunnut miten se tulee lähtemään käsistä enkä oikeasti pysty kontrolloimaan kaikkea vaikka niin luulin. 

Haluanko mä laihtua vielä? En. Haluanko mä lihoa? En. Mä haluun jäädä tälläseksi, mutta se ei oo mahdollista, oon kuulema "luuranko." Nyt mä haluan vaan kadota. Muuttua näkymättömäksi ja kadota. 

Kamalasti ruokaa, kamalasti kaloreita.

Viime aikoina

Miksi en ole postaillut vähään aikaan? No ensimmäinen syy on se, että tiesin punnituksen olevan keskiviikkona (eli tänään) joten mietin, että olisi ihan kiva kirjoittaa silloin. Toisena syynä on se, että mua on pelottanut tulla kirjoittamaan. Mä olen syönyt normaalia enemmän ja se on ahdistanut mua kamalasti.

No mitä sitten olen syönyt? Olen käynyt ravintolassa, subwayssa, mäkkärissä ja syönyt karkkia.. Okei no noi kuulostaa pahalta, mutta en mä niissä mitään suurta saanut aikaan. Esimerkiksi mäkkäristä tilasin Happy Mealin nugeteilla (koska niissä on paljon vähemmän kaloreita) ja hapannimeläkastikkeen koska siinäkin on vähiten kaloreita... Eli Happy Mealista ei tule kauheasti kaloreita loppujen lopuksi.. Subwayssa otin puolikkaan leivän ja senkin otin kokojyvänä ja kastikkeena oli makeasipuli koska siinä on vähiten kaloreita.. Ravintolassa otin paistettuja kasviksia hapnnimeläkastikkeessa joten.. Karkkejakin söin "vaan" n. 150-160 grammaa..

Ruokailun suhteen olen joutunut lisäämään ruokavaliooni aamupalan ja iltapalan joka on todella hermostuttavaa. En kyllä oikeasti ole syönyt tarpeeksi, mutta huomattavasti enemmän kun normaalisti söisin (kerran olen syönyt 1000kcal). Mun on vielä helppo vältellä ruokia / syödä pieniä annoksia koska ravitsemusterapeutin näkeminen on vasta ensi viikolla. Mua pelottaa tosi paljon minkälaisen ruokavalion se koostaa mulle... Koska äiti antaa mun syödä aamupalaksi & iltapalaksi esimerkiksi "vaan" purkin viiliä tai 2dl puuroa ilman mitään lisukkeita jne.. Äiti yrittää nykyään joka aamu lähteä mun kanssa samaa aikaa, joten se pystyy vahtimaan että syön aamupalan. Kerran se on joutunut lähtemään mua ennen joten en syönyt aamupalaa.. Tänään huijasin myös, että ekalla tunnilla on köksää (on oikeasti) ja sanoin että teemme ruokaa vaikka tiesin ettemme kokkaa tänään, joten en syönyt aamupalaa. Otin omenan mukaan jotta äiti ei hermoilisi liikaa.

Punnitus oli tänä aamuna hetikun saavuin kouluun. Juttelimme terkkarin kanssa ja kerroin, että olen saanut kutsun tapaamisiin syömishäiriöklinikalle ensi viikon alussa. Terkkari oli todella ihmeissään, että pääsin sinne näin nopeasti ja sanoi että:" Ne on todennut sun tilan niin vakavaksi että oot päässy jonossa ihan ekaksi. Sitä ei kuule tapahdu usein, koska ota huomioon se, että siinä jonossa on tyttöjä ja poikia koko suomesta." Pienen rupattelun jälkeen mut punnittiin ja olen laihtunut kilon viime punnituksesta MUTTA mun pulssi on noussut ja terkkari sanoi, että se on kaikkein tärkeintä että mun pulssi nousee. Terkkari oli myös tosi ylpeä mun viimeaikaisista syömisistä ja tsemppaamisesta.

Koulussa en syönyt muuta kuin sen omenan. Nyt istun kotona ja kirjoittelen tätä tekstiä. Tänään kuulema syödään spagettia ja jauhelihakastiketta, nam. Syy miksi olen syönyt tänään niin vähän on se, että viikonloppu tulee olemaan todella syömistäytteinen. Taino niin ainakin uskon, selitän miksi:

Menen viikonloppuna mummilleni yöksi koko viikonlopuksi, ja meillä on aina tapana leipoa. Siellä myös syödään ruokaympyrän mukaan ja säännöllisesti. Sinäänsä se on ihan kiva, koska on vaan terveellisiä ruokia eikä mitään nugetteja ja ranskalaisia jne, mutta äh en mä tiedä.. Onneksi ehdotin että voitaisiin leipoa karjalanpiirakoita ja mummi innostu tosi paljon, joten ei ainakaan tartte hermoilla siitä, että tehtäisin jotain pullia. Se kysy multa eilen puhelimessa, että ostaisko ne jäätelöä mua varten niin sanoin nopeasti että ei tartte ja se vastasi:" Noh se voi olla siellä pakkasessa, ottaa sitten jos haluaa." Vhiu.. Ruoaksi se tekee kuulema siskonmakkarakeittoa ja onneksi voin syödä sitä vähän. Uskon, että selviän ihan hyvin koska mummoni on todella vähäruokainen ja se on todella tarkka terveydestään. Ainoa huono puoli on se, että se ei ole nähnyt mua laihtuneena, se tulee olemaan todella huolestunut. Muutenkin varmasti ihmettelee, miksei yhtäkkiä enään jaksa syödä kahta lautasellista soppaa ja jäätelö ei enään maistu... Noh murehdin sitä sitten. Toivotaan, että saan nautittua ihanasta seurasta mutta vähäisellä ruoalla.

Tälläisiä rupatuksia tällä kertaa, palaillaan!

1000kcal

Oon joutunut tänään syömään 1000kcalia. Mua itkettää, mä tuun olemaan huomenna joku iso rasvapallo. Ja kaiken tämän lisäksi mulla on nälkä ??! Mä oon ihan hirveä..
Tää on samaa aikaa kamalaa ja ihanaa, kun on aamupala, lounas, illallinen ja iltapala.. Mutta tämän päivän kalorit on ihan liian paljon. Aivan liikaa..

Sairaalareissu

Olin ihan normaalisti kotona ja odottelin äidin tuloa kotiin. Äiti tuli kotiin ja heti ensimmäisenä se kertoo mulle, että terveydenhoitajan saatua mun tämän päiväset tulokset, velvotti ne sitä lähettämään mut lastenklinikalle, koska tulokset oli niin huonot. Noh lähdettiin ajamaan heti ja saavuttua sinne sain rannekkeen mun käteen jossa lukee mun nimi ja henkilötunnus. Odoteltiin käytävällä että meidät kutsuttaisiin sisälle ja samalla litkin pepsi maxia. Pian päästiin istumaan kahden lääkärin kanssa ja ne kyseli multa paljon kysymyksiä. Mä en ole varmaan eläessäni valehdellut niin paljoa putkeen. Esimerkiksi lääkäri kysyi:" Mitä oot tänään syönyt?" Niin luettelin että puuroa ja smoothieta (Ok no se on totta) ja että oisin syönyt koulussa perunoita ja kasvispihvin... En ole syönyt mitään aamun jälkeen. Seuraavaksi se kysy:"Milloin on ollut viimeiset kuukautiset?" Ja vastasin että kaksi kuukautta sitten --> oikeasti yli 4 kuukautta sitten. Sen jälkeen kysyttiin:" Ootko oksentanut tahallisesti?" Ja vastasin että en ---> ennen tätä kaikkea mulla oli bulimia ja pari kertaa oon oksennellut laihtumista nopeuttaen... Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin, ja tää ei todellakaan ole mikään ylpeilyn aihe.. 

Sen pitkän jutustelun jälkeen piti mun riisuutua ja mun verenpaine, paino jne mitattiin. Paino on se 45. Kuulema verenpaine on tosi hyvä, mutta pulssi edelleen heikko. Tässä välissä sain pukeutua ja oli taas pientä odottelua. Pian lääkäri palasi ja sanoi että:" Juu voit mennä kotiin, että ei tartte jäädä tänne. Mutta se vaatii sen, että alat keräämään painoa ja heti jos heikkenee niin tänne suoraan. Ja tietenkin käyt viikottain terkkarin luona puntarilla." Oon niin onnellinen ettei tarvinnut jäädä sinne. Mutta jos rehellisiä ollaan, tiesin alusta asti että pääsen kotiin.

Nyt kun tultiin kotiin, äiti teki mulle perunamuusia ja soijanugetteja. Sain valita soijanugettien määrän (okei no äiti sano että valitseppa järkevästi) joten otin neljä. Äiti oli leikannu vähäsen paprikaa lautaselle ja melkein 300 grammaa perunamuusia... Sain kaiken syötyä, paitsi perunamuusia jäi joku säälittävä haarukallinen.

Nyt makaan sängyllä ja äskön äiti toi jotain suklaajuomaa, mutta sanoin etten tykkää niistä, ja se vei sen pois. Toivon ettei se tois enään mitään.
Anteeksi äiti

Labratestit ja jatkuva syöminen

En tiedä kiinnostaako teitä mun eiliset syömiset, mutta kerron silti. Luulin, että eilinen olisi ollut mulle sellasta kunnon pakkosyöttöä, mutta se ei alkanut vielä eilen. Eilisen syömiset meni näin:
- Koulussa hapankorppu keijulla ja kaksi siivua tomaattia + 3-4 oliivia
- Koulun jälkeen käytiin kaupoilla ja otin äidin mieliksi juotavaa = pepsi max jota join ehkä 2dl. Sitten äiti alkoi lappaamaan irtokarkkeja pussiin (se tietää että ne on mun heikkous), mutta söin vaan yhden sellasen melko ison karkin mutta yhden!!
- Illalla söin 2 kasvispihviä (söin ennen tätä päivää 1), perunamuusia, parsakaalia.. Olo oli tosi täys tän jälkeen
- Koska mun piti olla syömättä 22h ennen testejä niin äiti pakotti mut juomaan sellasen alpro soya suklaajuoman (250g) ja siis se oli ihan kamalaa. Sain sen joo alas, mutta teki mieli oksentaa

Tänä aamuna herätys soi todella aikasin ( klo 6) ja lähdettiin äidin kanssa terveyskeskukseen veritestiin ja sydänfilmiin. En oikeastaan ajatellut sitä, olin vaan ihan rentona. Istuttiin ja odotettiin vuoroamme kunnes lääkäri kutsui meidät sellaseen pieneen koppiin jossa oli 2 tuolia ja pieni kärry täynnä piikkejä ja sellaisia putkiloita johon se veri laitetaan. Mä en todellakaan muista milloin viimeksi oon ollut verikokeissa joten ajattelin, että hei mähän en ees panikoi ja kaikki tulee menemään hyvin! Hymyilin äidille alkupuoliskon ajan kun multa alettiin ottamaan sitä verta, mutta sitten alkoi sattua. Ja se alkoi sattua kokoajan hitaammin ja hitaammin enemmän, sellanen piinaava kipu. Suljin silmät, mutta mua pyydettiin avaamaan ne heti. Nyt sellanen outo tunne valtasi koko mun kehon ja mun ois tehny mieli sätkyä ja rimpuilla, kaataa se kärry kumoon mun vierestä. Ja tää oli vasta alkua: kaikki muuttui valkoiseksi ja esim taulujen ääriviivat näky mustana. Tämän jälkeen kaikki taas muuttui neonväriseksi, ihmisetkin. Kuulen vaan kun kaikki puhuu jotain ja välillä kuulin sanan kalpea ja toisaalta taas pyörtyykö se. Aloin voimaan tosi pahoin ja tässä kohtaa alettiin laittaa sellasta sidelaastaria siihen kohtaan mistä verta otettiin. Tämän jälkeen välittömästi mun kurkusta alettiin tunkemaan alas smoothieta ja mut talutettiin toiseen huoneeseen petiin makaamaan. Mun piti taas juoda sitä smoothieta ja sen jälkeen mulle annettiin siripiri. Mua ahdisti ja pelotti, ihan kaikki. Miks näin tapahtuu? Miksi joudun juomaan? Kalorit kalorit... Lopettakaa en halua enään!!

Kun pikkuhiljaa mun olo parani, niin mun piti mennä lääkärin kanssa kahdestaan toiseen huoneeseen jossa otettaisiin mun sydänfilmi. Jouduin riisuutumaan ( housut sai jättää ) ja menin makaamaan petiin ja lääkäri laittoi moneen kohtaan mun kehoa sellaisia pyöreitä tarroja. Se kiinnitti pienet johdot kaikkiin kiinni ja makasin vain ja se rupatteli mulle kaikkea, esim harrastuksista. Tämän jälkeen sain luvan pukeutua ja se sanoi:" Tiedäthän, että sun arvot on todella matalat." ja lähti. Kun sain puettua ja lähin pois sieltä huoneesta, äiti oli mua vastassa ja se näytti todella surulliseta, joten kysyin että mikä on. "Sun sydän on tosi heikkona. En tiedä pitäiskö sut siirtää sairaalaan, ehkä ois paras..." En vastannut mitään, eikä se onneksi enään puhunut tosta mitään.

Kun tultiin kotiin niin äiti alkoi heti keittelemään omenakaurapuuroa. Mähän en siis oo syönyt aamupalaa enään ikuisuuksiin joten panikoin. Mun annos oli noin 200grammaa joka on tosi paljon.... Mun oli vaan pakko niellä se kaikki, koska äiti tuijotti mua koko syömisen ajan.

Nyt istun koulun vessassa ja kirjoitan. Mulla on ruokis, mutta en mene syömään. En koskaan skippaa kouluruokaa, mutta nyt skippaan. Miksi? Koska söin aamupalaa ja aika paljonkin. Koulupäivä kestää vielä puol kolmeen ja mulla on tunne, että kohta pyörryn. Yritän vaan kestää. Mitäköhän me syödään tänään? Mut varmaan laitetaan syömään voita suoraan purkista ja sen jälkeen siirtyä jäätelöpurkkiin. Mutta nyt voin vaan sanoa, että äiti on tosissaan mun parantumisen kanssa. Se haluaa sitä tosi paljon ja toimiikin sen mukaan. Nyt nousee kysymys, että miksi mä istun vessassa enkä ruokalassa? Oon ihan kamala ihminen itelleni ja muille. Miksi mä tapan itteäni hitaasti? Miksi

Miten meni?

Äiti odotti mua aulassa ja käveltiin terkkarin luo. Meitä vastassa oli lääkäri joka esitteli ittensä ja kätteli meitä. Istuttiin kaikki kolme pöydän ääreen ja juteltiin. Myöhemmin terkkarikin tuli keskusteluun mukaan. Lääkäri tulosti käyriä (pituus, paino jne) ja katteli niitä mun äidin kanssa, en ollut tähän mennessä sanonut sanaakaan. Kertoi vaan kuinka huonossa jamassa olen ja painotti sitä, että mulla on syömishäiriö. Kyseli mun ruokatottumuksista, mutta vastailin tosi suppeasti tai en ollenkaan. Myöhemmin jouduin taas riisuutumaan ja se lääkäri mittaili sykettä, tutki nielun jne.. Alettiin sitten puhumaan, että miten jatketaan tästä eteenpäin. Kuulema tekee lähetteen klinikalle ja muhun otetaan 2-3 viikon päästä yhteyttä ja alan käymään ravitsemusterapeutilla, psykologilla jne yksin ja pari kertaa vanhempien kanssa. Sain liikuntakiellon, kaikki liikunta kielletty. Mulle varattiin myös huomiseksi aika labraan tutkimuksiin. Tähänkään asti en ollut sanonut oikeastaan mitään. 

Nyt olen vähän sekaisin vielä kaikesta. Mitä tulee tapahtumaan? Kuinka paljon joudun syömään tänään? Entä huomenna? Miksei liikuntaa? Mä lihoan apua...

Äskön kävelin käytävällä ja yks kaveriporukka pysäytti mut (oon siis myös niiden kaveri, ne kaikki on poikia). Ne oli järkyttynyt tästä mun kropasta ja sanoi, että oon laihtunut ihan kamalasti. Yhtäkkiä puhetta tuli mun suusta kun vettä vaa:" Joo sain kutsun klinikalle ja en saa olla enään vegaani ja mulla on liikuntakielto ja .... " Tossa vaiheessa tajusin, että mitä hemmettiä mä teen. Tää asia ei kuulu kenellekkään ja en ole kertonut tästä edes mun parhalle kaverille, mutta jollekkin tuttava kaveriporukalle voin kertoa? Nyt mua tärisyttää ja pelottaa se, että ne aikoo huudella mun asioita kaikille. Miksi olin niin tyhmä ja aloin puhua tosta? Miksmä ylipäätään aloin puhua tosta? Ihanniinkun joku ois hetkellisesti vallannu mun kehon ja puhunut mun puolesta. Mä olen typerys...

Se lääkäri sanoi, että vaikka alkaisin nyt syömään normaalisti jne mun paino jatkais laskemista. Mä en usko tota, ei varmana laske jos alan syömään taas enemmän. Mä en halua syödä enempää muutenkaan... Miks kaiken piti muuttua? Miksi..

45 kg ja lääkärin tapaaminen

Tänään terveydenhoitaja haki mut tarkistukseen koska edellisestä oli kuukaus ja sovittiin nähdä. Se taas kertoi haitat ja vaarat anoreksiasta ja selitti, että en vieläkään ilmeisesti sisäistä niitä asioita. Sitten mun syke jne mitattiin ja mun pulssi on 45 ja olen kuulema samassa kunnossa kuin päivistyspotilaat. Sitten jouduin olemaan alusvaatteilla ja mut punnittiin: laihtunut taas 5kg viime kerrasta: paino nykyään 45kg. Muistankun alotin laihduttamaan tän blogin kanssa, painoin 58kg. Terkkari kirjoitteli koneelle jotain ja sanoi:" Nyt oot menny rajojen yli ja koulu ei enään voi huolehtia tästä. Kutsuin tänne huomiseksi lääkärin joka lähettää sut klinikalle terapeuttien ja ravitsemusterapeuttien luo. Soitan nyt sun äidille ja se tulee myös huomenna mukaan tapaamaan sitä lääkäriä." Tässä kohtaa aloin itkeä. Mun äiti ei saa tietää. Mä en halua!! Mä sanoin, etten suostu ja enkä halua mennä klinikalle, mutta terkkari vastasi että se on parasta mitä mulle voi nyt tapahtua. 

Itku loppu aikanaan ja meen vessaan. Katon itteäni peilistä. "Ootpa sä lihava."

600 kcal

Tänään kaloreita 600. Huomattavasti enemmän kuin viikonloppuna. Miltä tuntuu? En tiedä, sekavalta. Ahdistaa. Tää päivä oli kyllä ihan kiva, oli tosi nätti sää joka piristi toooosi paljon. Odotan jo sitä, kun puihin alkaa ilmestyä vihreitä lehtiä ja nurmikko alkaa puskemaan vehreyttään.

Mähän en siis syö välipaloja, mutta tiistaisin mun pitää syödä välipalaa. En vielä tiedä mitä syön välipalaksi, se riippuu mitä on illalliseksi (kalorit). Ahdistaa kun jakso vaihtui ja mulla on päiviä jotka kestää 8-4 ja pelkkiä lukuaineita. Äiti sano, että pitää ottaa hyvät eväät mukaan, mutta en mä voi.. Mitä mä teen? Myös kotitalous alkaa, ja se ahdistaa mua ihan saamaristi. Mulla ei oo ollut piiiiitkään aikaan köksää, joten se tulee vaikuttamaan mun painoon ihan saletisti.. Miten köksäntunneilla voi olla syömättä? Sehän on niin epäilyttävää jos ei syö.

Sunnuntaina kalorit tulee olemaan myös normaalia runsaammat, se ahdistaa ja kummittelee mua jo nyt. 

Tää viikko ja tää kuukaus tulee olemaan kaloreita toisensa jälkeen. 

Syömättömyys

Kello on puoli kuusi. Heräsin viittätoista yli kahdeksan. En ole syönyt mitään. Ihana tunne, vai onko? Takaraivossa menee milloin kylmiä ja milloin lämpimiä aaltoja. Aamusta asti ollut villahuivi kaulan ympärillä, sisätiloissa. Verkkareiden alla legginssit ja päällä villapaita. Käsistä on kyllä kylmä... Haenko kohta hanskatkin?

Ajattelin, että käyn kuuden maissa suihkussa, ja sen jälkeen voisin syödä. Aijon syödä tofua ja kasviksia hapannimeläkastikkeessa + 2dl riisiä, ehkä lisäksi kaalisalaattia. Kalorit ovat ehkä n. 300-400 ? Sen jälkeen ei enään iltapalaa.

Nyt siivoan huoneen loppuun. Palaillaan ja pysykää turvassa

Päivitys

Tämän päivän syömiset:

- 1 pieni soijalatte
- Lasillinen kivennäisvettä jossa makusiirappia
- Yht 166 grammaa valkosuklaa cashewpähkinöitä ja suklaalakritsimanteleita

Nyt menen nukkumaan, koska olen väsynyt. Miksi mä oon tällänen läski ja oon syöny noin paljon ^ ? 

Miten meni?

No en kyllä edes syönyt paljoa karkkia.. Ja en syönyt kauheesti lämmintäkään ruokaa.. Taino söin koko päivän aikana yhden lämpimän aterian ja sitäkin oli aika vähän. Ja kuten jo sanoin alussa, en syönyt hirveästi niitä karkkeja. Mutta se fakta, että söin karkkeja tuntuu ihanalta! Niitä oli kiva syödä. 

Kello on nyt 12.20 ja en ole syönyt mitään. Pyörryttää. Pitäisi lähteä kohta kaupungille ja pelottaa, jos oon kaverille ärsyttävä ja ilkeä, johtuen tästä syömättömyydestä. Ajattelin, että ensimmäisenä asiana ostan kahvin jotta jaksan enkä ole ärtysä yms. Ajattelimme kierrellä kauppoja ja jutella, meillä on aina niin paljon juteltavaa. Lopuksi me suunniteltiin, että mentäis syömään sellasta terveelliseks kehuttua paikkaa (En oo kyl varma onko se niin terveellinen loppujenlopuksi, ehkä?) ja siellä myydään siis tacoja ja niiden kanssa tulee sellaiset nachot, jotka on tehty tortilloista, jännää.. Ajattelin ottaa vain yhden tacon (ne on tosi pieniä) ja täytteeksi tofua, koska se on terveellistä ja vegaanista. 

Illasta en vielä tiedä mitä syön. Tänään saan itse päättää syömiset joten se on ihan kiva. Jos oikeasti syön vain yhden tacon + pienet nachot ja kahvin, voin juoda illalla lasillisen hedelmäsmoothieta. Mutta jos syön jotain ekstraa, niin sitten ei mitään enään kotona.

Toivottavasti pääsisin pian lähtemään niin saisin kahvia. 

Perjantai

Olen syönyt ihan yhtä tiukasti kuin ennenkin, ehkä vähän antanut lupaa herkutella, mutta olen silloin vähentänyt esim iltaruoasta.. En vain pysty enään palaamaan normaaliin, vaikka haluaisinkin (Mittanauha on kyllä kiittänyt.) Mutta lupasin myös, että söisin tänään niitä karkkeja ja aion pitää lupaukseni. Menemme tänään ystäväni kanssa ostamaan karkkeja, ja lupaan syödä niitä. 

Mittaan joka aamu reisieni paksuimmasta kohdasta ympärysmitan. Tänä aamuna se näytti 48, on näyttänyt samaa 3 päivää putkeen. Jonain päivänä se on toivottavasti 42 .. <3

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 3 purkkaa (10 kcal?)
Koulussa: Ruisleipä ( en syönyt kokonaan) ja siinä oli iihan vähäsen voita, suolakurkkuja 5kpl, kurkkusiivuja 3, teelusikallinen porkkanaraastetta
Välipala: Puol dl cokis light

Kohta puen ja lähden. Toivottavasti teillä menee hyvin. Hyvää viikonloppua <3
 

Luovuta jo!

Mä en enään jaksa laihduttaa. Mua ärsyttää tää jokapäiväinen 400-600 kcal rajat. Mä oon tehnyt tätä nyt monen monen monen monta kuukautta peräkkäin. Ja mitä mä olen saanut takaisin? Jatkuvan väsymyksen, jatkuva ärtymys (oon kokoajan kaikille vihanen), motivaatio kaiken suhteen on loppu, siniset kynnet, unohtelu, keskittymisvaikeudet, alakuloisuus, huippaus... Tää on ihan kamalaa. 

Olin äskön äidin kanssa kävelylenkillä. Mulla on päällä legginssit ,isot verkkarit, villapaita,huppari,uggit ja kevyt toppatakki. Mulla tuli niin kylmä, että äiti sano kesken matkaa, että:"Käänny vaan kotiin." ja mä menin. Ja tuolla on 2 astetta.

Kun surullisena kävelin kotiin mietin tän kaiken lopettamista. Mä en halua enään laihduttaa, mutta haluan kyllä laihtua. 

Viikonloppuna saat syödä ihan mitä vaan haluat ja niin paljon kuin haluat. Sovittu.

 Lupaan syödä kilon karkkia

Tsempataan

Oltiin eilen syömässä ravintolassa päivällä. En ollut syönyt mitään ennen sitä ja ravintolassa se annos oli todella iso. Mutta söin sen kokonaan, ja siinä oli n. 600-700 kcal. Mentyäni vessaan kuulin kuinka sukulaiset puhu mun äidille musta:" Se on laihtunut aika kamalasti." "Mm, älä sano siitä sille." Aha, en kyllä ole.
 Hetikun pääsin kotiin menin 7km juoksulenkille. Se tuntui todella ihanalta ja aurinko porotti, juoksin t-paidalla loppumatkan. Luulin, että 7km polttaisi paljon kaloreita. Eihän se polta kun vaan joku 400-500. Illalla huippasi todella paljon, joten söin omenan ja 4 viinirypälettä.

Heräsin tänään ihan hyvin nukkuneena mutta oli tosi laiska olo. Makasin pari tuntia sängyssä selaillen puhelinta. Vatsa murisi ja kurni. Hiljaa, sä et tartte mitään ruokaa. Jossain vaiheessa sain itseni ylös ja join kahvia 1dl + mantelimaitoa (yht: n. 15-20kcal). Join myös pepsi maxia ja sain energiaa siivoomiseen.

Äiti tuli kotiin ja syötiin. Mä söin parsakaalia, riisiä n. 2,5 dl, chili con vege kastiketta n. 1,5dl. Nyt oon koneella ja kattelen erilaisia smoothiereseptejä. Illalla jos äiti pakottaa syömään iltapalaa niin teen jonkun kivan, mutta terveellisen smoothien.

Ensviikolla alkaa koeviikko. Mua jännittää ja hermostuttaa. Mä oikeesti toivon, että ne kokeet menis hyvin ja mulle jäis hyvä mieli ja tsemppiä vikaan jaksoon. Pitäis alkaa lukemaan.. Oon niin hidas ja huono nykyään. Johtuu syömättömyydestä. 

 
 

Viikonloppu!

Oi että mulla on hyvä mieli! Pidin tänään esitelmän joka meni ihan sairaan hyvin ja ope kehui valtavasti. Koulustakin päästiin 50 minuuttia aikasemmin. Hymyilitti koko matkan ja aurinkokin vähän paistoi. Vastaan tuli ihana vanhuskoira ja se nuuhkaisi mun kättä kun käveltiin ohi. Sekin sai mut hymyilemään entisestään.

Oon alkanut käymään juttelemassa opon kanssa. Me keskustellaan tästä mun laihtumisesta ja voin puhua sen kanssa ihan kaikesta. Mulla ei oo koskaan ollut tän tyyppistä avoimuutta kenenkään aikuisen kanssa ( tai ees nuoren) ja tää on todella ihanaa. Pääsee vihdoin purkaamaan ajatuksia ja saa tukea, mutta kans neuvoja ja vinkkejä. Ja kaikista parasta, että se ymmärtää ihan täysin mua. Ensviikolla me nähään taas. 

Tänään oon menossa mun ystävän luo. Se on todella todella laiha ja kaunis. Me aijotaan herkutella. En tiedä kyllä että kuinka paljon. 

Palaillaan!