Pakotusta

Äiti vaan pakottaa mua syömään. Ihan kokoajan. Eikö se riittänyt, että herkuttelin pääsiäisenä? Ei tietenkään. Se kokoajan tarjoilee ruokaa ja pakottaa, ja ainakun kieltäydyn syömästä lisää (olen siis syönyt normi annoksen) niin tulee huudot ja uhkailut, että se vie mut ravitsemusterapeutille. Ahaa, noh mä saan naurut niskaani jos menen sinne. "Tyttöhän on hyväkuntonen! Urheilullinen myös." ja sitten nauraisin vielä enemmän ja voisin mennä kotiin. Eikä äiti enään pakottaisi syömään. Koskaan. Eikä kukaan muukaan.

Yksi opekin tuli kommentoimaan, että on katsellut mua jo jonkin aikaa ja huomannut mun laihtumisen. Ja se sanoi, että kaikki on tosi huolissaan ja mun pitäisi alkaa syömään. Mutta se ope oli tosi ymmärtäväinen kun kerroin, että äiti pakottaa liian rajusti syömään ja se ymmärsi mua täysin, joten se oli ihanaa kuulla. 

Nykyään ei ole niin kiva kohdata äitiä kotona, koska aina saan kuulla jotain että pitää syödä. Se on ikävää... En haluaisi, että asiat olisi näin.

Olen huomenna yhden mun tooodella laihan ystävän kanssa, joka on tosi vähäruokainen. Otan siitä yleensä mallia, se on ihan täydellinen. Me aijomme syödä herkkuja, joten katselen kuinka paljon se syö, ja syön saman verran. Meille tulee muutenkin varmaan tosi kivaa, siitä on pitkä aika kun ollaan viimeksi nähty.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 3 purukumia
Koulussa: Kahvilautasellinen salaattia (oliivia, paprikaa, tomaattia, salaattia)
Kotona koulun jälkeen: Pepsi maxia

Nyt vain istun ja kirjoittelen. Harmi kun unohdin kirjat kouluun, olisin voinut lukea tuleviin kokeisiin. Huomenna sitten viimeistään alan lukemaan..
 

Pääsiäisloma

Tiedättekö miten kurjaa se on, kun kaikki mutustelee suklaamunia ja sä et. Sä elät sun lomaa alle 900 kalorilla ja sun paino pysyy kokoajan samassa. Se turhauttaa ihan vitusti. Anteeksi kielenkäyttö, mutta puren tälläkin hetkellä huultani, koska mun raivo on jotain sanoinkuvaamatonta. Miksen vaan syö paria suklaamunaa ja vaikka pienen pussin karkkia kun kalorit ois silloin n. 1000 ja silti saisin helvetti saman tuloksen kuiteskin? 

 Noh huomenna aijon sitten syödä karkkia. Ehkä 100grammaa, mutta syön kuiteskin. Tänään kalorit tulee olemaan n. 800. Ja huomenna reisien ympärysmitta sama. Ei mitään palkintoa rehkimisestä, joten ihan sama. Ihan sama ihan sama ihan sama

Herkkuöverit

Söin 6 patukkaa, 5 konvehtia, hedelmiä, puuroa, perunoita, majonesia.. Ei puhuta siitä. Mä oon itkenyt jo koko illan. Sun perhe haukkuu sua ja sun äiti ei puutu, on vaan hiljaa. Sä itket. Sun poskia kuumottaa ja näät kaiken sumusena. Sua edelleen moititaan ja kritisoidaan. Kyyneleet valuu jatkuvasti pitkin poskea. Tunnet, kuinka kyyneleet kiristää ja kirveltää iholla. Pyyhit välillä servietillä nenän alta. Jossain kohtaa joku sanoo:" Ehkä riittäis jo.." Niin hiljaa, ettei se auta. Nouset pöydästä ja meet huoneeseen. 5 minuuttia, ja kaikki pelaa korttia yhdessä ja nauraa. Ja sä itket, huoneessas.

Onko sulla anoreksia?

Juteltiin äidin kanssa niitä näitä ja yhtäkkiä se pamauttaa kesken kaiken:" Onko sulla anoreksia?" ja katsoo mua syvälle silmiin. Mä luulin, että tälläsissä tilanteissa oon vahva ja hyökkään heti päälle:"En todellakaan!" Mutta se mitä mä sanoin, oli änkytystä ja piipersin pienesti:" E-ei, mitä sä selität? Ei oo.." Ja se vaan pudisteli päätä ja sanoi, että se on leiponut mulle nyt vegaanista omenapiirakkaa ja hankkinut vegaanista vispikermaa ja mun pitäis mennä nyt syömään sitä. Aloin panikoimaan ja huusin että en aijo syödä, ja se sanoi että se ottaa yhteyttä mun koulun terveydenhoitajaan jos en nyt syö. Sitä se ei saisi todellakaan tehdä, koska en kertonut äidilleni viimetapaamisesta terkkarin kanssa, jossa sain huonoja uutisia. Nöyränä otin äidin leikkaamaan kakkupalan (ehdin kaapia sokerit päältä ja ehdin ottaa pari lusikallista kakusta takaisin pellille) ja laitoin lusikallisen vaahtoa päälle. 

Vein astiaa huoneeseeni samalla kun äiti seuraa mua kun hai laivaa. Alan suoraansanottuna huutamaan:" En mä pysty syömään jos sä tuijotat mua!" Äiti raivostuu ja sanoo, että tiedätkö kuinka epäilyttävää tämä on. Lopuksi sain tapeltua sen pois ja söin kakun paitsi onneksi huoneessani oli servietti, joten laitoin sen väliin palasesta n. 1dl. 

Nyt mulla on kamalan huono omatunto. Miksen laittanut koko kakkupalaa serviettiin? No ehkä siksi, että en ole mikään syömishäiriöinen.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kuppi teetä
Päivällinen: 7 pientä lohkoperunaa, 1dl chili con vegeä, kaksi pientä parsakaalia, porkkanoita
--> Treenit (ei ollut niin rankat)
Illalla: Kakkua

Hyi hyi hyi.. LIHAVA! 
 Suunnittelen tähän huomisen syömiset:

Aamupala: 1 omena tai hapankorppu ilman mitään
Koulussa: Max 2dl ruokaa
Kotona ruoka n. klo 17-17.15:  Lohkoperunoita, chili con vegeä, porkkanaa, parsakaalia


 

 

Terkkarikäynti

Olin tänään terkkarilla. Mä kerroin sille, kuinka mua ärsyttää että äiti kokoajan kyttäilee ja väittää, että oon liian laiha. Se sitten kyseli mun päivän syömisiä. Kerroin ne joten kuten oikein, ja se sano, että tää on liian vähän. Sitten se katto pituuden ja painon ja sanoi:"Hetkinen.." ja meni koneelle, ja katsoi helmikuun tarkastuksen painon:" Oot laihtunut kuukaudessa 2 kiloa." Hymyilin, oikeastikko? Lopuksi terkkari sanoi, että se punnitsee mut huhti- tai toukokuussa uudestaan ja mun olisi siihen mennessä lihottava se 2kg takas. Hahaa uneksi vaan, mä yritän LAIHDUTTAA vielä 2kg pois.

Mutta sitten alkoi ärsytys. Tottakai mä olen laihtunut 2kg, koska oon ollut viimeaikoina tosi tarkka syömisissä. Mutta tietenkin tämä ihana päivä, jolloin terkkari kertoi, että oon laihtunut on mun huonoin päivä syömisten suhteen. Normaalistihan mä syön yhden hedelmän aamupalaksi, no tänä aamuna söin aamupalaksi liikkatunnin jälkeen smoothien jossa oli 2 omenaa, 1 banaani, 3dl kauramaitoa ja 1dl kauraleseitä. Siis aivan liikaa! Ja se miksi söin noin paljon, oli koska äiti pakkasi sen smoothien mun laukkuun ja en ollenkaan ajatellut, kuinka epäterveellinen se on. Koulussa söin vähäsen ruokaa, ja illalla syön makaronilaatikkoa (jossa on vegaanijuustoa, joka on tosi epäterveellistä) ja sitten treenit..
Mä vannon, että oon huomenna lihonut. Yritän tänään illan treeneissä urheilla mahdollisimman paljon jos vaan pystyy.. En tiedä uskallanko käydä vaa'alla aamulla..
 

Kevättä ilmassa

Ihanan keväistä ulkona. Kävelin keskustassa ja nautin auringosta ja iloisista vastaankulkijoista. Harmi vaan, että puista puuttuu lehdet, niin puistot näyttää siksi vähän karummalta. Tänään illalla mulla ois treenit, taas vaihteeksi. Onneksi treeneissä nään kaverini, joten se helpottaa. Itseasiassa niin ihanan kaverin, jonka ansiosta jaksan välillä edes raahautua koko treeneihin. Tänään lämppien aikana se haluaa kuulla, miksi mä oon niin yksinäinen ja masentunut koulussa (Käydään eri kouluja). Noh, ehkä ehdin tiivistää sen  koko tarinan 20 minuuttiin...

Syömiset tänään:

Aamupala: 1 iso appelsiini
Koulussa: 1 ja puol dl kikhernekeittoa + salaattia (salaatinlehtiä, kurkkua, paprikaa, viinirypäleitä, 2 oliivia)
---> Kävelyä sen verran, että poltin vähintään keiton
Välipala: Paljon cola lightia

Aijon illalliseksi syödä lohkoperunoita, porkkanaa ja salsaa. Äiti on taas alkanut pitämään silmiäänsä enemmän auki mun syömisten suhteen, ja painostaa mua kokoajan syömään, tosin tuloksitta. Pari päivää sitten se soitti iskälle, että:" Voitko soittaa sun tyttärelles että suostuis syömään?". Se haluaa mun kokoajan napostelevan ja se haluaa, että otan esimerkiksi lohkoperunoiden lisäksi makaronilaatikkoa. Jos niin tekisin, niin olisin entistä lihavempi. On pakko vaan olla tottelematta.

 Joku suloinen kevätkuva netistä piristämään ..<3
 

Romahduspisteessä

En tiedä, olenko puhunut tästä ennen, mutta mä itken todella todella todella harvoin. Oikeastaan niin harvoin, etten muista viime kertaa. Mutta aina asia ei ole ollut näin. Olen ollut joskus todella herkkä, itkin todella usein ja milloin millekkin, mutta se on ihan luonnollista. Nykyisessä tilassa pidän kaikki tunteet sisällä, en jaa asioitani muille, en itke vaikka esim äitini itkisi suoraan naamani edessä (mun ilme ei edes värähtänyt vaikka rakastan mun äitiä tosi paljon).. Mulla on naama kokoajan peruslukemalla ja kaikki tietää sen. Monet mun kaverit aina ihmettelee, että miks en koskaan itke. En tiedä, en oikeasti tiedä.

Mutta eilen, eilen mä romahdin. Monet teistä varmasti tietää, miksi syömishäiriö voi tulla lapselle. Syömishäiriöön sairastuminen saattaa yleensä olla geeniperimässä, esim jos oma isä tai äiti on sairastanut nuorena. Ja esimerkiksi sosiaaliset paineet olla laiha jne.. Syitä on monia ja kaikkia syitä ei edes tiedetä. 
Eilen illalla äiti tuli hakemaan mut treeneistä ja oltiin autossa. Se kysy, että mikäs smoothie tänä iltana tehtäis. No annoin sille sellasen ihanan reseptin joka pitää tehdä todella tarkasti, että ei voi alkaa väsäilemään omia muutoksia, koska lopputulos ei ole sama. Noh loppuun lisäsin, että: " Mutta mä en halua syödä, mä oon ihan fine näin. Ja ainiin, se maistuu ihan kanelipullalta!" Tultiin kotiin, äiti alkaa tekemään sitä smoothieta, mutta niin, että se heittelee kaikkea mitä mieleensä tulee. Katsahdin ja sanoin, että mitä sä oikein teet? En saanut edes vastausta, kun kone lähti hyrräämään. Kun smoothie oli valmis, se maistoi ja sanoi:" Maistuu ihan pullalta!" Katsahdin ja sanoin: "Et yhtään tekopyhempi vois olla? Mä just sanoin ton sulle autossa.:", se katsahti muhun ja teki tosi ilkeän virneen:" Oho aijaa." Ja lähti nauraen.

Ton jälkeen menin huoneeseen, istahdin pöytäni ääreen ja olin alkamassa tekemään läksyjä kunnes aloin itkemään. Mä itkin, itkin ja itkin. Kyyneleitä tippu mun kirjankannen päälle kastaen sen, haudoin mun käsiä kasvoihin ja itkin. Se tuntu niin pelottavalta, mutta samalla niin oikealta. Ja mä oikeasti tiedän, miksi mä itkin. En siksi, että äiti vähän kettuili mulle. Vaan siksi, että mun vanhemmat odottaa multa ihan liikaa. Itseasiassa, samoin mun veli. Mä oon aina halunnut olla mun vanhempien vaatimusten tasoinen ja mä aina yritän miellyttää niitä. Mun veli on taas täysin vastakohta: jättänyt lukion melkein kesken, ei saa mitään aikaseksi, ei ole koskaan ollut töissä (on aikuinen), ei harrasta mitään, syö kokoajan ainoastaan... Joten ainaku mä nään mun vanhemmat pettyneenä mun veljeen, mä aina yritän paremmin, jotta niillä ois joku kenestä olla ylpeä. Mä siivoan aina koko talon, vien roskat, tyhjennän tiskikoneen, laitan pyykit, käyn kaupassa, teen ruoan koko perheelle.. Tämän lisäksi käyn 2 harrastuksessa, käyn koulua jossa joka toisena viikkona koe.. Mulla on tosi paljon paineita. Mä aina siivoan muiden jäljet, ja nielen kaiken paskan alas mitä saan päälleni. Mä suutun enemmän itelleni, jos joku muu suuttuu mulle. Mä hyväksyn ja totuttelen jokaiseen pahaan sanaan mitä mulle sanotaan.

Tänäänkin mä itkin. Mä tulin ekstra treeneistä, vaikka tällä viikolla on jo viidet treenit. Mä olin tosi väsynyt ja kun mun veli huomautti mun äidille, että voisitko tuoda isomman lasin, niin äiti vähän ärähti sille. Noh mun veli sano, että:" Miksi sun pitää aina hermostua noin nopeasti?" Ja mä vastasin tohon:" Niimpä.." ja mun veli jatkoi edelliseen:" Etsä oikeasti koskaan mieti sitä asiaa?" Ja mä toistin perään:" Nii i...". Ja mun äiti räjähti. Mutta ei mun veljelle, vaan mulle. "Miksi sun pitää olla noin ilkeä mua kohtaan?! Miksi sä oot jatkuvasti ilkeä mulle! Mikään ei riitä sulle!" Ja mä sanoin:" Ai mun perjantaina kolme tuntia siivooma koti ja muut työt vapaaehtoisena tehty on liian vähän?" Ja se ei vastannut mitään, ei edes katsonut. Ja mä korotin ääntä:" Voitko vastata?" Ja mä en saanut mitään takas. Juoksin huoneeseen, riisuuduin, menin suihkuun ja romahdin maahan. Mä itkin taas. Ja mä itken, koska mä en riitä kenellekkään. Mä en riitä edes itselleni. 

 

Epävarmuutta ja juhlintaa

Eilen oli ne juhlat josta puhuin. Oikeastaan, päädyttiin siihen ratkaisuun, että pidettiin mun luona illanistujaiset. Mulla tuli pari tärkeää kaveria kylään ja juotiin ihan tappiin asti ja pidettiin hauskaa tanssimalla ja juttelemalla. Oikeastaan, tanssin todella raivokkaasti koko illan. Joskus se ei ollut tanssimista vaan hyppimistä ja juoksentelua... Mutta vaikka olinkin humalassa, mietin kokoajan tanssimisenkin aikana, että kuinka paljon tämä polttaa kaloreita. Illan alussa laitoin esille karkkeja ja sipsiä kulhoihin, ne tyhjeni tosi nopeasti. Mutta mä en koskenut yhteenkään, miettikää. Litkin vaan sitä mun light siideriä ja katselin kun muut söi niitä ihania herkkuja, oisin niin kovasti tahtonut itekkin.

Illan aikana yksi mun ystävistä kokoajan huomautteli mikä laiheliini mä olen nykyään ja entiset tiukat vaatteet on nyt mun päällä säkkejä. Se huomautteli kuinka vähän mä painan kun istuin sen sylissä. Aamulla se koski mun lantiosta törröttäviin luihin vahingossa (miksi niitä kutsutaan?) ja se oikein säikähti, että mitkä nää on. Haloo? Joskus oisin varmasti ollut innoissani noista kommenteista. Nyt en ollut, koska en nää mitään sellaista mitä noissa sanoissa sanottiin. Nään vaan lihavan, epävarman jättiläisen. Eikä se ilmeisesti muuksi muutu.

Äskön kävin kaupassa ostamassa 2 pilttiä, päärynä ja aurinkoinen. Olin ottamassa mango maussa, mutta siinä oli enemmän kaloreita. Ohitan irtokarkkilaatikot, jos jotenkin tuntee mua, tietää että mä rakastan irtokarkkeja ylikaiken. Jos ennen halusi piristää mua, niin osti mulle niitä irtsareita mitä rakastan. Ihan oikeasti, mä rakastan irtokarkkeja. Ennen viikonloppuisin (eli ennen laihduttamista) ostin aina kilon irtokarkkeja, koska ne oli tarjouksessa. Ja mulla ei tullut huonoa omatuntoa. Makasin mun isolla sängyllä ja mutustin mun lempi irtsareita ja luin vaikka kirjaa tai katoin Netflixiä. Tällä kertaa havahduin siihen, kuinka tuijotin irtokarkkilaatikoita ainakin minuutin. Mulla oikeasti meinas päästä itku ja mun ois tehnyt mieli paiskaa ne typerät piltit maahan. Miksi mä rääkkään itseäni? Miksi mä en voi ostaa parilla eurolla karkkeja? Lopussa kävelen pois kaupasta, kädessäni vaan ne kaks typerää pilttiä.

Nyt juon pepsi maxia ja mietin mun tilannetta. Selailen mun koneelle lataamia kuvia puhelimesta, jossa on kuvia mun entisistä viikonloppuherkuista. Irtsareita, Jaffa vihreä mandariini limua (ihan parasta), Sour Cream and Onion + Cheddar sipsit (lempparisipsut), BJ jäätelöä.. Ja katson nykyisiä kuvia "viikonloppuherkuista".. Piltti, hedelmiä, pepsi max.. 

Mutta mä olen koukussa tähän kaikkeen vaikka en haluaisi. Vai haluanko? Mä en tiedä, mä en tiedä! Mä en tiedä enään mitään. Kaikki on niin hämärää.
 

Kuulumisia

Anteeksi postaustauko, mutta ei hätää, en ole karannut mihinkään. Olen todella intensiivisesti keskittynyt laihdutukseen, ja samalla tietysti koulunkäyntiin joten aikaa on ollut vähän. Mulla on oikeastaan mennyt tosi hyvin laihdutuksen suhteen, en ole repsahtanut kertaakaan. Aamupala on aina 1 hedelmä, kouluruokailussa vähäsen ruokaa, välipalaksi esim mehua tai pepsi maxia (suosin pepsi maxia mehun sijaan), illallinen ja siinä se. Tuo on toiminut tosi hyvin. Paitsi tietenkin tämä päivä..

Kuten äskön kerroin, aamupalana on toiminut 1 hedelmä. Mun keho on alkanut jo tottumaan aikalailla tohon pieneen aamupalaan, mutta tänään tuli joku typerä käännös.. Söin aamupalaksi yhden todella pienen omenan mutta lisäksi söin ison kourallisen viinirypäleitä. Oikeasti mikä mua vaivaa? En tosiankaan tiedä miksi vedin niitä viinirypäleitä ja mua harmittaa todella paljon... Mutta vastoinkäymiset ei loppunut siihen. Söin äskön välipalaa (Joka ei kuulu ruokavaliooni..) Söin yhden ison appelsiinin. En tajua mikä muhun on mennyt? Mulla on ihan kamala olo..
 Yritän tänään sitten tsempata loppuun asti, mutta en usko että onnistun..

Huomenna menemme kavereiden kanssa bileisiin ja siellä tietty juodaan alkoholia ja napostellaan... Mitenköhän sekin tulee menemään? Oon aamulla varmaan ihan turvonnut läskipallo ja kaikki tulee nauramaan mun kropalle.

Huominen ahdistaa

Torstai
Aamupala:  1 appelsiini + 1 omena
Koulussa: 5 lohkoperunaa + 4-5 kasvis"nappia"
Välipala: 1 omena
Illallinen: 5 isohkoa itsetehtyä pinaattilettua + n 1dl puolukkahilloa

Ihan ok, paitsi toi omena ois voinut jäädä pois ja esimerkiksi 3 tollasta kasvis"nappia".
Äiti on huomannut mun taas vähäsen "laihtuvan" (Ois itsekkin kiva nähdä se) ja alkanut taas raahaamaan suklaita jne kotiin ja tekee mulle välipaloja. Tosin en ole koskenut niihin herkkuihin ja kerran suostuin juomaan smoothien. 

Huominen ahdistaa koska menemme ravintolaan. Otan vegeburgerin jossa on esimerkiksi vegaanista juustoa, dippiä jne mutta ne on todella epäterveellisiä. Lisäksi ateriaan kuuluu ranskalaiset. Elikkäs todella epäterveellistä... Ajattelin, että välttelen sen jälkeen syömisen ja jos on pakko syödä iltapalaa (vanhempien pakottamana) syön hedelmän illalla. Todennäkösesti en selviä, mutta typerää lähteä tuolla asenteella liikkeelle. Kyllä mä selviän ...


Muuten on mennyt ihan ok, ainoa kuka estää mua tällä hetkellä on äiti ja minä itse. Pitää vaan vältellä houkutuksia ja kurottautua tavoitteita kohti.